Huipputason lobbausta

Olen ajoittain pohtinut, mikä voisi olla yksiselitteinen sana, jolla korvata sana lobbaus. Muistan joskus kuulleeni ehdotuksesta, joka suomentaisi lobbaus-sanan suomenkieliseksi vastineeksi käytäväpolitiikka-sanan. No, ei sanassa sinänsä mitään vikaa ole ja toki käytävillä voidaan politikoida ja politikoidaankin, mutta silti sana kuulostaa jotenkin salakähmäiseltä, eikä mielleyhtymä jopa jonkintasoisen korruption mahdollisuuteen ole kaukana. No, oli miten oli. Kuten kaikki kuitenkin hyvin tietävät, lobbaus on järjestelmällistä pyrkimystä vaikuttaa poliittisiin päättäjiin kahdenkeskeisillä tapaamisilla ja muilla vastaavilla menetelmillä. Lobbausta harrastavat monet tahot ja siksi se lieneekin luultua huomattavasti yleisempää. Voitaneen jopa olettaa, että mikään tavoite – oli toimiala tai toiminnallinen taso mikä hyvänsä – ei toteudu, elleivät lobbaajat ole asialla ja vielä onnistu tehtävässään.

Nyt siis Suomi on lobbaamassa ykkösketjunsa turvin. Paikka on YK:n yleiskokous. Ja kuten hyvin tiedetään, Suomi on tavoittelemassa YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyttä vuosille 2013 – 2014. Ei toki ensimmäistä kertaa. Turvallisuusneuvoston 15 jäsenmaasta viisi eli Kiina, Venäjä, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska ovat pysyviä jäsenmaita ja muut kymmenen jäsenvaltiota vaihtuvat kaksivuotiskausittain, joista kerralla vaihtuu aina puolet. Ja Suomi on siis ollut 1955 hyväksytyn YK-jäsenyytensä aikana kaksi kertaa aiemmin turvallisuusneuvoston jäsen. Nuo olivat vuodet 1969 – 70 ja 1989 – 90. Tällä kertaa Suomen lisäksi kahta turvallisuusneuvoston paikkaa on tavoittelemassa Australia ja Luxemburg.

Suomi luottaa lobbaustaitoihinsa ja miksei luottaisi. Tuo edellä mainittu ykkösketju, joka on rekrytoitu huipputason lobbareiksi YK:n yleiskokoukseen eli siis kisan loppusuoralle ovat: Tasavallan presidentti Sauli Niinistö, presidentit Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen, ulkoministeri Erkki Tuomioja, eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma ja kehitysministeri Heidi Hautala. Muutakin joukkoa varmasti on, mutta tuossa ehkä ne kovimmat ja nimekkäimmät ”luut”. Jo vuosia on kuitenkin tehty työtä. Ja kakkos- ja kolmosketjujen lobbarit ovat pyrkineet vaikuttamaan päätöksentekoon lukemattomilla eri tahoilla ja tasoilla.

Tiedetään, että toinen Suomen kilpailijoista eli Australia aikoo menestyä kisassa rahan voimalla. Väitetään näet, että Australian sijoittama summa omaan turvallisuusneuvoston jäsenkampanjaansa olisi 20 miljoonan euron luokkaa. Suomi sen sijaan uskoo vaikutusvaltaisiin lobbareihinsa.
Mitäpä tässä paikallislehden palstanpitäjä muuta voi, kun toivotta lobbareille menetystä kovassa työssä. 193 jäsenmaan vakuuttaminen Suomen kyvykkyydestä turvallisuusneuvoston jäseneksi, ei ole helppo tehtävä.