Ja meitä poikia nauratti niin…

Kun tässä loppukesän, ehkä jopa jonkinlaisista lomatunnelmista johtuen, on hieman huolimattomasti tullut seurattua kokoomusministereiden Venäjä-kannanottoja ja sitä seurannutta parranpärinää, mitään rakentavaa sananvaihtoa ei aiheesta näytä syntyvän. Mainitut ministerit ovat esiintyneet lähinnä surkuhupaisan säälittävästi, puolustaessaan omaa oikeuttaan huonoihin käytöstapoihin ja syytellessään kansaa suomettumisen perisynnistä, joka heidän mielestään näyttää vaivaavan suomalaisia aina kolmanteen ja neljänteen polveen asti.

Nöyristely ja rähmälläänolo ovat suomalaisen poliittisen kulttuurin ikuisia häpeätahroja, joista tahroista tuskin edes Paavo Väyrynen, on ylpeä. Kokoomusministerit eivät aina muista, että ilmiö on yhtä epämiellyttävä ja luotaantyöntävä, oli nöyristelevän suomettumiskäyttäytymisen kohteena sitten itäinen naapuri rajan takana tai sitten kokoomusministereiden kumartamat USA tai Nato.

Keskustelun kipupisteet löytyvät siis Naton ja Venäjän suunnilta. Jo vanha kokoomuslainen jäärä, J.K. Paasikivi, varoitteli suomalaisia luonnon laista, jonka mukaan kumartelu yhdelle taholle aiheuttaa auttamattomasti pyllistelyä vastapuolen suuntaan. Ja mitä syvempään kumarrat, sitä konkreettisemmin pyllistät. Ja kuten tuli todettua, kokoomusministereiden niljakas kumartelusuunta – etten sanoisi rähmälläänolotaho – on kaikille selvillä.

Suomessa toki yksityisesti on asioista aina voinut puhua niiden ”oikeilla” nimillä. Ei ole harvinaista, että seitsemännen tai kymmenennen tuopin jälkeen on kaljakuppilassa yhteislauluna laulettu vaikkapa viisua:

Mannerheimi sano: “Nyt sitä lähtään
silmien välliin ryssiä tähtään!”
Silmien välliin, silmien välliin,
silmien välliin ryssää juu.

Onkohan tuntunut jotenkin suursuomalaiselta, kun meitä poikia on aina naurattanut niin…?

Samanlaisen naurunkäkätyksen sävyttämänä voi nähdä kokoomusministereiden Venäjä-kannanotot näiden arvostellessa – tuulesta temmatuin pötypuhein – naapurimaan taloudellisia muskeleita. Eli pojankloppien isottelua, joka osoittaa, että kokoomusministerit eivät ole käytöstavoiltaan tehtäviensä tasalla. Vaikka lapsellisuuttaan kuinka paljon ihailisi ja kumarrellen nöyristelisi Natoa ja siinä samalla tulisi pyllistäneeksi Venäjän suuntaan, voisi sen pyllistelyn yhteydessä jättää ainakin pieraisematta. Se ei kuulu ministeritason pöytätapoihin.