Karkurit 1

Äskettäin uutisoitiin tapauksesta, jossa kaksi 13 – 14-vuotiasta poikaa oli niin sanotusti karannut kotoaan.

Kun tuollaisia uutisia lukee – joita ei sivumennen sanoen, ei kovin usein julkaista – ajatukset aivan väkisin hiipivät nostalgisiin tunnelmiin lähes puolen vuosisadan taakse. Silloin kaksi edellä kerrotun ikäistä poikaa – joista Piruparka tunnustautuu olleen toinen – päätti karistaa vanhempien ja koulun kovasti rajoja asettavat elämisen kuviot ja lähteä etsimään vapaampia elämänmuotoja.

Kovin hyvin ei lähtöä ollut suunniteltu. Itse asiassa, sitä ei ollut suunniteltu lainkaan. Kunhan olin saanut nostetuksi pääasiassa säästöpossun tyhjennyksistä pankkitilille kertyneet rahat (joita ei kovin paljon ollut), kävelimme ystäväni kera rautatieasemalle ja päätimme siinä, että lähdetään vaikkapa Tampereelle. Matkan päämäärä ei tainnut olla kovin tärkeä, vaan itse matkaan lähteminen.

Ulkona tai ainakin teltassa nukkuminen oli kesäiseen aikaan ihan tavallista tuon ikäisillä pojilla. Karkumatka ajoittui kuitenkin joulukuun loskaisimpaan aikaan, jolloin kattoa oli etsittävä pään päälle, ainakin yön tunneiksi. Karkulaisten ei tietenkään pitäisi jättää jälkiä liikkumisestaan, mutta minkäs teet. Niinpä kirjauduimme tamperelaisen matkustajakodin asiakkaiksi. Matkustajakodin omistajarouva oli kovin ystävällinen. Täytimme asiaankuuluvat matkustajakortit ja meidän toivottiin viihtyvän.

Pitkään emme kuitenkaan ehtineet huoneessamme istua ja asiasisältöä elämäntilanteeseemme pohdiskella, kun äsken mainittu omistajarouva koputti oveen ja ilmoitti, että kaksi rikospoliisin edustajaa on meistä kiinnostuneita ja tulisivat mielellään keskustelemaan.

Mitään strategiasuunnittelua ei siinä ehditty edes aloittaa, kun herrat rikospoliisit olivat jo huoneessa ja alkoivat kysellä, että mitäs porukkaa se tämä on. Myönnän olleeni kauhuissani. Ensimmäinenkään järkevä ajatus ei näyttänyt viivähtävän pääkopassa, saati että olisi sinne pesiytynyt.

Karkuriystäväni sen sijaan näytti olevan tilanteessa kuin kotonaan. Hän kysyi poliiseilta, että onko tuon ikäisillä miehillä mitään käsitystä tämän päivän opetusmetodeista. Ennen kun poliisit ehtivät sen pidemmälle miettiä, kaveri jatkoi, että nykykoulussa opiskellaan elämää varten. Ja se, että me vaasalaiset koulupojat asumme kahdestaan tamperelaisessa matkustajakodissa, on osa projektia, missä koululaiset oppivat liikkumaan ja toimimaan itsenäisesti.

Kun yksityiskohtia oli vielä hieman täsmennetty, poliisit pyysivät anteeksi ja poistuivat. Anteeksi pyyteli myös matkustajakodin omistaja ja runsas oli se kahvi ja voileipätarjoilu, jonka hän hyvitykseksi seuraavana aamuna aamiaiseksi meille tarjoili.