Kävelevä katastrofi

Vai olisiko leimallisempaa puhua pyöräilevästä painajaisesta? Kun muutama viikko sitten, tällä samalla paikalla arvelin – kun Alexander Stubb oli valittu kokoomuksen puoluekokouksessa sen puheenjohtajaksi ja saman tien myös pääministeriksi – että hänestä aihepiirin tuottajana tullee palstanpitäjälle muodostumaan Matti Vanhasen kaltainen runsaudensarvi, en ollut väärässä. Jo alku on ollut suorastaan lupaava. Tuskin malttaa odottaa mitä seuraa, kun virkatehtävät alkavat häiritä pääministerin varsinaista vapaa-aikaa. Sillä kuten muistetaan, herra Stubb aloitti pääministeriuransa lomailemalla.

Kovin montaa varsinaista virkatehtävää herra Stubb tuskin on ehtinyt vielä pääministerinä edes hoitaa, kun on pitänyt lomailun ohella viljellä paitsi twiittailua ja muita sosiaalisen median päivityksiä, harrastaa teräsmieskisailua, pitää huolta omista sekä kansanedustakollegoiden pukeutumiskoodeista, hölmöillä Duudsoneiden kanssa ja antaa – muuten arvostetulle – brittiläiselle talouslehdelle Financian Timellesille jutunaihetta, joka Suomen taloustilannetta hämmästellessään pääsi hämmästelemään myös herra Stubbin kesäisiä edesottamuksia. Monilla suomalaisilla vuosiloma ja siihen liittyvät helteet ynnä runsas alkoholin käyttö aiheuttavat pään pehmenemistä siinä määrin, että se saattaa joissain tapauksissa edellyttää jopa hoitoa. Herra Stubbin tapauksessa kuningas alkoholilla tuskin on osuutta asiaan, mutta muuten oireet tuntuvat täsmäävän muiden suomalaisten lomaongelmien kanssa.

Uskottavuus on ominaisuus, jota yleisesti on pidetty keskeisenä piirteenä nimenomaan poliitikoille. Näin sivusta asioita seuraavana tarkkailijana näyttäisi kuitenkin erittäin vahvasti siltä, että herra Stubb on tehnyt kaikkensa, että ei saavuttaisi tuota poliitikoille niin tuiki tärkeää imagoa. Ei se julkkismentaliteetti, jota herra Stubb näyttää harrastavan, silti mikään uusi keksintö ole. Sitä on tavattu kaikkien julkisuutta tavoittelevien – myös poliitikkojen – keskuudessa ennenkin. Sen keskeisin ohjenuora on se, että ei ole niin väliä mitä puhutaan. Pääasia, että puhutaan.

Ei herra Stubb silti yksin ole. Jokuhan hänet puoluejohtajaksi ja pääministeriksi valitsi. Kovin mairittelevia mielipiteenilmaisuja ei silti ole julkisuudessa näkynyt. Nulikka ja pojankloppi ovat sieltä siistimmästä päästä, jolla nykyistä pääministeriä on kuvattu. Siitä huolimatta lienee reilua, kertoa, että on herra Stubbilla jopa suoranaisia ihailijoita. En tiedä kuinka paljon mielipide vastaa kokoomuslaista näkemystä, sillä siltä suunnalta asiaa, mitä ilmeisimmin, kehut tulevat. Seuraavanlainen nimimerkkikannanotto kuitenkin sattui silmään: ”Onneksi kaiken maailman mädännäisten lipposten, ahojen ja vanhasten jälkeen on pikku askel kohti modernia tulevaisuutta otettu”. Mitäpä tuohon enää mitään voi lisätä?!