Miss Marplen metodi

Ne jotka ovat joskus lueskelleet Agatha Christien luoman miss Marplen selvittämiä murhamysteereitä tietävät, että yksi hänen käyttämistään ratkaisumetodeista on se, että hän lähestyy käsillä olevaa rikosta oman kotikylänsä ihmisten kautta.
 

Vaikka metodi on mielenkiintoinen, Piruparalla – niin dekkarien ystävä kun onkin – ei ole ollut tilaisuutta käyttää miss Marplen menetelmää samoihin tarkoituksiin kuin tämä Agatha Christien luoma sankaritarhahmo. Sen sijaan metodi on paikallislehden pakinoitsijalle tullut tutuksi tilanteissa, joissa joitain julkisuuden henkilöitä on joutunut sijoittamaan niihin kategorioihin, joihin he parhaiten soveltuvat.
 

  Tällaisia julkisuuden henkilöitä ovat viime aikoina olleet muiden muassa nykyiset Yhdysvaltain presidenttikandidaatit Barack Obama ja Mitt Romney. Jos parivaljakon arvioinniksi riittää se, että edellisen ilmoitetaan edustavan demokraatteja ja jälkimmäisen republikaaneja, ei mitään miss Marplen metodia edes tarvita. Palstanpitäjä sen sijaan on pohtinut, miten muuten herroihin saisi eroa. Myönnän katsoneeni jopa yhden heidän käymistään televisioväittelyistä, tulematta hullua hurskaammaksi.
 

  Aloin pohtia, löytyisikö Suomesta vastinetta tälle Yhdysvaltain presidentiksi pyrkivälle parivaljakolle (vrt. miss Marplen kotikylän ihmiset). Koska molemmat herrat ovat amerikkalaisia poliitikkoja, heille vastinetta lienee turha etsiä mistään muusta suomalaisryhmittymästä, kuin kokoomuksesta. Koska demokraatteja, amerikkalaiskategoriassa, pidetään yleensä enemmän edistyksellisinä, kuin republikaaneja, Barack Obamaa – muiden muassa ajamansa uuden amerikkalaisen sairausvakuutusjärjestelmän vuoksi – voisi verrata suomalaiskokoomuksen Jyrki Kataiseen, joka hänkin pyrkii profiloitumaan edistyksen esitaistelijana ainakin sairaanhoitajien palkkakysymyksessä. No, esiintyivät Barack Obama ja hänen suomalainen vastineensa Jyrki Katainen miten edistyksellisesti tahansa, kovia kapitalisteja, jopa patamustia porvareita, he ovat molemmat. Barack Obama tietää, että Yhdysvaltain vähäväkiset, joilla ei ole työnantajan hankkimaa sairausvakuutusta ja näin ollen mahdollisuutta hakeutua sairastuttuaan hoitoon, ovat valtava äänestäjäryhmä. Samoin Jyrki Katainen Suomessa tietää, että äänimääriä kasvatetaan vetoamalla vaikkapa ”Sari Sairaanhoitajiin”.
 

  Entä sitten Mitt Romney. Kukapa Suomessa voisi olla hänen vastineensa. Vaikka kuinka mietin, en keksi yhtään muuta Romneyn ajatusmaailmaan sopivaa ja sitä monessa suhteessa (lähinnä suhtautuminen niin kutsuttuun rahvaaseen) myötäilevää nimeä, kuin Björn Wahlroos. Näin se vaan on.
 

  Leikittelyä miss Marplen metodilla voi jatkaa ja pohtia, mistä mahtaisi löytyä vastine Jutta Urpilaiselle, entä Timo Soinille. Muista politiikan tai talouden kärkinimistä puhumattakaan.