Säikähtikö Suomi?

Viime päivinä suomalaisten keskuudessa on tehty kyselytutkimuksia, joilla on ollut tarkoitus kartoittaa, minkälaisia mietteitä Venäjän toimet Ukrainassa ovat herättäneet meissä suomalaisissa. Ei olisi tarvinnut olla kummoinenkaan selvännäkijä, jos ihan ilman sen syvällisempää tutkimustakin olisi osannut sanoa, että ajatukset ja mielipiteet herra Putinista ja Venäjästä, eivät ainakaan ole entisestä parantuneet.

MTV:n uutisten tekemä kysely kertoo, että 70 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että Ukrainan kriisi on uhka Euroopan turvallisuudelle ja että 45 prosenttia ajattelee, uhkan ulottuvan myös Suomeen. Hieman vähemmän uskoo, että uhka ei tule koskemaan Suomea. Samansuuntaisia olivat Taloustutkimuksen Ilta-Sanomille tekemän kyselyn vastaukset.

Jo noista kyselytutkimuksista on pääteltävissä, että Nato-jäsenyyden kannatus Suomessa tulee – ainakin kriisin kestäessä – lisääntymään. Jo nyt kuuluu yksittäisiä äänenpainoja, jotka ovat vaatineet jopa välitöntä Natoon liittymistä. Todennäköisempää, kuin aiempien Nato-jäsenyyden vastustajien takin kääntäminen, kuitenkin lienee se, että ennen kannastaan epävarmat ovat muuttamassa mieltään Nato-myönteisiksi.

Suomi on Natolle niin kutsuttu kumppanuusmaa. Tiedän, että moni Suomessa on perustanut kielteisen kantansa Nato-jäsenyyteen sille, että olettaa tuon mainitun kumppanuuden antavan Suomelle Naton taholta jonkinlaista turvaa tai ainakin moraalista, turvallisuutta lisäävää selkänojaa, jos jotain vastaavaa, kuin Ukrainassa, tapahtuisi täällä. Näinhän ei tietenkään ole. Ukrainassa kumppanuusmaan asema konkretisoituu käytännössä. Ukrainahan on Natolle samanlainen kumppanuusmaa kuin Suomi, joten jos edellä mainittu olettamus pitäisi paikkansa, Naton olettaisi olevan tässä vaiheessa – kun osaa Ukrainaa uhkaa ulkovallan miehitys – jo lähtökuopissa. Niinhän ei ole, sillä pelkästään Naton kumppanuus ei tuo yhdellekään maalle sotilaallista turvaa.

Palstanpitäjällä ei ole tarkoitus lisätä suomalaisten pelkoa enempää, mitä Ukrainan tapahtumat ovat jo aiheuttaneet. Suomellahan on – tai ainakin pitäisi olla – uskottava ja itsenäinen puolustusjärjestelmä, joka antaa kaiken sen turvan, jonka tarvitsemme. En tiedä yhtään suomalaista – ellei sellaiseksi lasketa tiettyä dosentti B:a – jolla olisi intressiä pyytää Venäjältä sotilaallista apua – kuten Ukrainassa on tiettävästi tehty. Tällaisessa tilanteessa on Piruparan mielestä jopa edesvastuutonta puhua Nato-jäsenyydestä. Kyllä Suomen suurin huoli luulisi olevan sen, että EU:n ja Yhdysvaltojen mahdollisesti suunnittelemat pakotetoimet eivät tässä taloudellisessa tilanteessa vaaranna Suomen kahdenvälisiä kauppasuhteita Venäjälle. Tosiasia kun kuitenkin on, että Venäjä on Suomen suurin yksittäinen kauppakumppani.