UUSIA ATLANTIN PUOLUSTAJIA

Niinhän siinä kävi, että Nato otti jäsenyyteensä ja armoihinsa joukon uusia maita. Tämä tietysti tiedettiin, siinä ei tullut mitään yllätystä. Tässä vaan maakuntamietiskelijä on pohtinut Naton entistä ja nykyistä toimenkuvaa. Mikäli nyt oikein muistan, niin vuosikymmenien ajan Naton päävastustaja oli entinen Neuvostoliitto ja sen myötä tietysti Varsovan liittoon kuuluneet valtiot. Nyt kun käytännöllisesti katsoen koko Varsovan liitto, entistä Neuvostoliittoa lukuun ottamatta, on vaihtanut leiriä ja siirtynyt Naton ”sateenvarjon” alle ja kun nykyinen Venäjä häärää täyttä päätä mukana Naton rauhankumppanina, herää automaattisesti kysymys, kuka tai mikä on se uhkatekijä, jota vastaan Nato nykyisin puolustautuu ja jota varten se tarvitsee uusia jäseniä? Ensimmäisenä tulee tietenkin mieleen idän valtava jättiläinen Kiina. Siitä ajatus siirtyy automaattisesti vähän lähemmäs, ydinaseenkin omistaviin Intiaan ja Pakistaniin. Tietysti vieläkin lähempää saattaa löytyä potentiaalisia vihollisia, jos Nato katsoo aiheelliseksi ryhtyä uskonsotaan muslimeja vastaan. Tosin Turkki islamilaisena Nato-maana saattaa aiheuttaa ongelman.
Monissa yhteyksissä on tuotu esiin, että Pohjois-Atlantin puolustusliiton luonne olisi muuttunut eli se ei olisi enää sama Nato kuin kylmän sodan aikana. Ehkä näin. En tiedä. En tiedä sitäkään, onko mahdollisesti Naton sääntöjä muutettu paremmin nykyistä tilannetta vastaavaksi? Joka tapauksessa, nimi on ainakin pysynyt samana, ts. kysymys on nimenomaan puolustusliitosta. Siitä seuraa johdonmukainen ajatus, että on olemassa jokin todellinen vaara tai oikea uhkatekijä, jota vastaan on varauduttava puolustautumaan. On selvää, että vanhat Varsovan liiton maat haluavat Naton puolustavan heitä entistä Neuvostoliittoa eli Venäjää vastaan. Sen verran rankat heidän kokemuksensa viime vuosikymmeniltä ovat. Sen sijaa Yhdysvaltain intressit eivät liene yksinomaan samanlaiset ja ainakaan niin epäitsekkäät. Piruparka on sarkastisessa mielessään täysin vakuuttunut, että Yhdysvallat tarvitsee terrorismin vastaisessa sodassaan ”tykinruokaa” puolustamaan tietysti maailmaa, mutta ennen kaikkea Yhdysvaltoja terrorismilta. Silloin sen ei tarvitse uhrata siihen omia sotilai-taan. Naton yksi perusperiaatehan on, että yksi kaikkien kaikki yhden puolesta.