Arvoista ja aatteista

Äskettäin pidettyjen eduskuntavaalien yhteydessä käytettyyn retoriikkaan ilmaantui ainakin pari sanaparia, jotka ovat – elleivät nyt aivan outoja ja tuntemattomia ilmaisuja, niin kohtalaisen uudehkoja kielikuvia kuitenkin, jotka eivät varmasti ihan kaikille yhdellä kuulemisella avautuneet. Nuo sanaparit olivat arvoliberaali ja arvokonservatiivi.

Kun puolueita, joita aina on totuttu pitämään erilaisten aatteiden ja ideologioiden levittäjinä ja lipunkantajina aletaan vertailla niiden arvojen pohjalta, joita jotkut tahot niiden toiminnassa ovat näkevinään, ollaan helposti tilanteessa, missä arvot ja aatteet sekaantuvat ja arvioita, joilla vaikka äänestyspäätöksiä tehdään, on monen tarkasteltava uudelleen – tai sitten ei.

Kun puhutaan liberalismista, sillä tarkoitetaan sellaisia asioita kun vapaamielisyys, edistyksellisyys, suvaitsevaisuus, sallivuus, avarakatseisuus etc. Kun edellä olevia määritelmiä yhdistetään erilaisiin ihanteisiin, voitaneen siitä kehitellä jonkinlaista näppituntumaa, mitä arvoliberalismilla saatetaan tarkoittaa. Liberalismilla sanana on toki jo lähtökohtaisesti myönteinen kaiku.

Niin ei välttämättä ole silloin, kun kyseessä on arvokonservatismin määritelmään sopivat ihanteet ja pyrkimykset. Konservatismista puhuttaessa tarkoitettaneen yleensä vanhoillisuutta tai jopa taantumuksellisuutta. Hieman sievisteltynä voitaneen kai puhua olemassa olevien olojen säilyttämisestä ja/tai aiempien aikojen ihannoimisesta.

Jonkun mielestä saatoin edellä olevissa arvioissa oikoa mukia ja yksinkertaistaa asioita, Ehkä niin ja myönnän, että ottaessani yhteyttä tavallisesti asioista perillä oleviin tahoihin, minulle kerrottiin, että esimerkiksi arvoliberalismi ei tarkoita kaikkien puolueiden osalta samaa asiaa. Annoin siis itselleni kertoa, että on olemassa vasemmistolaista arvoliberalismia, keskustalaista arvoliberalismia ja luonnollisesti vielä oikeistolaistakin arvoliberalismia. Eli kun puhutaan arvoliberalismista, sitä siis pitäisi löytyä kaikista eri puolueista. Ottaa nyt näistä taas selvää.

Arvokonservatismi ei ilmeisesti ole yhtä suosittua tai tavoiteltavaa eri puolueiden piirissä, kuin arvoliberalismi. Kukapa haluaisi tunnustautua virallisesti ja julkisesti vanhoilliseksi tai peräti taantumukselliseksi, vaikka arvot muuten saattaisivat ihanteiden osalta muuten olla kohdallaan.

Lienee varmasti niin, että arvot ja ihanteet muuttuvat ja eilispäivän liberalismi eli edistyksellisyys ja suvaitsevaisuus ovat tämän päivän tai viimeistään huomisen konservatiivisuutta ja vanhoillista taantumuksellisuutta. Toki arvoilla on merkitystä, mutta liikaa niitä ei pitäisi sotkea poliittiseen keskusteluun, jossa kuitenkin paljon useimmin on kysymys taloudesta, joissa arvoilla on hyvin vähän tekemistä.