Uhkakuvia vai peräti kauhuskenaarioita

Eipä tainnut Juha Sipiä ehtiä kunnolla edes myöntää vaalivoittoaan, kun jo spekulaatiot suomalaisen politiikan tulevasta linjasta uusien hallituskuvioiden koostumuksesta vaalien jälkeen alkoivat. Paitsi suomalaisia, tilanne näyttää kiinnostavan tai peräti huolestuttavan myös lähialueita ja lehtitietojen mukaan kannanottoja on esitetty naapureilta niin idästä, kuin lännestäkin. Molemmissa kannanotoissa on keskeisenä ajatuksena ollut, että Suomi Sipilän ja kekkos-puolue keskustan ohjastamana olisi lähentymässä Venäjää, jopa Kekkosen ajan hengessä. Erilaisia laskelmia ja arvailuja saa tietenkin jokainen tehdä, mutta ei savua ilman tulta, kuuluu vanha sanonta. Toisaalta, jos miettii, että muiden muassa Paavo Väyrynen laittoi ehdoksi eduskuntaan tulolleen sen, että hänelle on varattu paikka ministeriauton takapenkille. Eikä se, että ulkoministerin salkku – Väyrysestä kun on kysymys – olisi ollut se kaikkein mieluisin, mutta tätä kirjoitettaessa tuli tieto, että Väyrynen on jatkamassa töitään Euroopan parlamentissa, eli ministerin hommia ei liene luvattu joten se uhka on torjuttu. Lähitulevaisuus näyttää, onko pelkkää haihattelua, että Kekkosen ajan kuviot ulkopolitiikan hoitamisessa olisivat potentiaalisten vaihtoehtojen piirissä,. No, pahimman kauhuskenaarion ei välttämättä tarvitse toteutua ja onhan Sipilällä ulkoministerivaihtoehtoja aina Timo Soinista Olli Rehniin ja jopa Alexander Stubbiin.

Juha Sipilä hoki vaali-iltana ihan mantraksi asti väitettä ”Pessimisti ei pety”, kun häneltä ääntenlaskennan eri vaiheissa kyseltiin, joko hän uskoo voittoonsa. Eli kovin myönteisesti mies ei suhtautunut mahdolliseen tai paremminkin todennäköiseen vaalivoittoonsa. Kovin innostunut ei Sipilän ilmoitus omilleenkaan ollut: ”Taidettiin voittaa vaalit”. kuului lakoninen, jopa alakuloisenoloinen tiedote.

Saattaa olla, että vastuu alkoi painaa insinöörin harteita jo heti alkuun, sillä mitään riemumarssia vaalivoitto ei Sipilälle eikä Kepulle tule olemaan. Vaikka kysymys on puhtaasti omasta henkilökohtaisesta yksityisajattelustani, en voi välttyä mielleyhtymältä, että moinen pessimismi ja alakulo saattaa olla jopa tarttuvaa. Suomella ja suomalaisilla kun on kansanluoteenomaista taipumusta vaipua melankoliaan ja synkkyyteen muutenkin. Ja jos tasavaltaa vielä syvän laman kurimuksessa johtaa pessimistiksi itsensä julistanut, poliittisilta meriiteiltään melko kokematon herra, ei kovin hyvältä näytä. Arveluttaa myös se, kuinka Sipilän laestadiolaisuustausta tulee näkymään harjoitetussa politiikassa. Eli mistä tässä itsensä jatkossa löytääkään. Kun hallituksen kakkospuoluetta vielä johtaa katoliseksi tunnustautunut Timo Soini, niin on siinä toisen polven syntymäpakana Piruparalla naurussa pitelemistä.