Suomi sai, mitä halusi!

Kansa on puhunut ja pulinat pois. Niin kai se vanha ja muistaakseni Johannes Virolaisen alun perin käyttämä sanonta kuului. Eduskuntavaalit on käyty ja tulokset tarkistuslaskentaa vaille valmiit. Äänestysprosenttikin oli kutakuinkin normaalia eduskuntavaalien tasoa eli 70, joten sen suhteen ei parannusta tullut, mutta muuten vaalien lopputulos vastasi aika pitkälle sitä, mitä gallupeissa jo kuukausia oli ennustettu. Kepu voitti vaalit – tosin ei niin suurella ylivoimalla, kuin olisi saattanut olettaa.

Seuraavien kolmen puolueen järjestys vaihteli mielipidetiedusteluissa, mutta mitään varsinaista yllätystä ei lopputulos tuonut. Eniten saivat takkiinsa istuvat päähallituspuolueet, joka sekin oli ennustettavissa ja vaikka persut eivät mitään veret seisauttavaa jatkojytkyä saaneetkaan, he säilyttivät kuitenkin – ainakin lähes – ne paikat, jotka heillä edellisessä eduskunnassa oli.

Tätä kirjoitettaessa aivan lopullinen vaalitulos ei ole vielä selvillä, mutta sen verran ehdin tuossa television lähetyksestä kuulla, että mielenkiintoisia nimiä on sekä putoamassa eduskunnasta, mutta myös jatkamassa uudelleen valittuina. Jälkimmäisistä – ainakin tämän kirjoittajan – yllätti nimi Teuvo Hakkarainen, joka tempauksillaan on herättänyt muidenkin kuin Piruparan huomiota. Kovin paljon vähemmän ei yllättänyt se, että omien ja tasavallan asioiden ”yhteenkoplaukseen” erikoistunut ja siitä valtakunnanoikeudessakin ollut Kauko Juhantalo on palaamassa jälleen eduskuntaan. Putoajien listalta näytti esiintyvän ainakin kokoomuksen Kimmo Sasi ja demareiden ryhmäpuheenjohtaja Jouni Backman, jolle tipahtaminen on jo tuttu tapahtuma eli ei ehkä kovin korkealta putoa.

Nyt on sitten edessä Juha Sipilän johtamat hallitustunnustelut ja varsinaiset hallitusneuvottelut. Nähtäväksi jää onko niiden seurauksena tulossa perus-punamulta vai perus-porvarihallitus. Teoriassa molemmat ovat toki mahdollisia, mutta jonkinlainen kutina tämän kirjoittajalla on, että Sipilä mieluimmin tekisi yhteistyötä Alexander Stubbin, kuin Antti Rinteen kanssa. Siitäkin huolimatta, että keskustan kenttäväki tuntuisi kaipaavan mieluimmin punamultayhteistyötä. Jos tuo Piruparan kutina toteutuu, se tulee merkitsemään varsin kovia aikoja tavalliselle tuulipukukansalle ja muulle rahvaalle mukaan lukien eläkeläiset, työttömät, opiskelijat ja muut vähäosaiset. Ja aivan takuuvarmasti se tulee vaikeuttamaan yhteistyötä ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Silti demareidenkin on myönnettävä, että vaalitulos oli rökäletappio, eikä sitä hyvällä tahdollakaan voi enää selitellä torjuntavoitoksi, niin kuin aiempia vaalitappioita heillä on ollut tapana tehdä.