Eripuraa perustuslaista
Tässä on mielenkiinnolla tullut seurattua keskustelua EU:n hallitusten välisestä sopimuksesta, koskien Euroopan vakausmekanismia. Tuon vakausmekanismin, jota – asiaa ymmärtävät – kutsuvat tuttavallisesti EVM:ksi, eduskunnan perustuslakivaliokunta tuomitsi nykymuodossaan Suomen perustuslain vastaiseksi. Sen tiimoilla on esiintynyt mielenkiintoisia ja varsin outojakin episodeja. Voi tietysti kysyä miksi, mutta jostain syystä ärsytyskynnys näyttää alentuneen hallituspuolueista erityisesti kokoomuksessa.
Tallimääräyksiä on tavattu yhdistää lähinnä moottoriurheiluun, joskaan ne edes siellä, eivät ole kovin kunniakkaita käyttäytymismalleja. Toki eduskunnassakin puhutaan ryhmäkurista, jolla suitsitaan liian innokkaita, omien näkemystensä esittäjiä, mutta koskaan aiemmin, ei ainakaan tämän kirjoittajan korviin ole tullut, että eduskunnassa käytettäisiin tallimääräyksiä, kun edustajia sysätään virallisista tehtävistään sivuun. Näin kuitenkin kävi, kun perustuslakivaliokunnan kokoomuslainen varajäsen Kimmo Sasi ”sysäsi” syrjään saman valiokunnan varsinaisen jäsenen Jukka Kopran (kok), syyksi ilmoitettiin tallimääräys, jonka mukaan Sasin piti päästä esittämään eriävä mielipiteensä perustuslakivaliokunnan pöytäkirjaan. Asiasta kertoi Ylen Etelä-Karjalan alueuutiset.
Demareiden jyrkähköt perustuslakivaliokunnan lausuntoon perustuvat ja yksimielisyysperiaatetta tukevat näkemykset näyttävät ärsyttävän ainakin elinkeinoministeri Jyri Häkämiestä. Hänen mukaansa demarit jopa pelkäävät perussuomalaisia, kun eivät halua käyttää luovuuttaan, että kevään jatkoneuvotteluissa päästäisiin luovimaan perustuslain asettamien karikoiden ohi ja Suomi voisi liittyä tuohon vakaussopimukseen, jota se yksin on vastustamassa.
Tuota luovuutta löytyy kokemusperäisesti myös EU:sta. Siitä ovat vakuuttuneet ja sitä vakuutelleet useammatkin kokoomusministerit. Näin maallikon näkökulmasta kysymys kuitenkin on toimista, jolla Suomen perustuslain määräyksiä pyritään tavalla tai toisella kiertämään. Lain rikkomisesta ei tietenkään ole kysymys! Eikö kuitenkin lain, ja perustuslain erityisesti, pitäisi olla määräys, joka velvoittaa, ilman porsaanreikien etsintää?
”Mut laki, ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää”. Runoili aikoinaan J. L. Runeberg runoteoksessaan ”Vänrikki Stoolin tarinat”.
Tuota, Suomen sodan loppuvaiheisiin sijoittuvaa runoa, on totuttu Suomessa pitämään jonkinlaisena lainmukaisuuden perusjulistuksena, laillisuuden puolesta kaikenlaista laittomuutta vastaan. Runossa ottavat mittaa Ruotsin laki, jonka keisari oli luvannut pitää voimassa ja toisaalta venäläisjoukkojen ylipäällikkö. Runoa siteerataan usein tilanteissa, missä halutaan nostaa esiin lakiin vetoava vastarinta. Olisiko nyt sellaisen aika?