Hipiän herkkyyttäkö?

Viime aikojen uutiset kertovat – yllättävää kyllä – että kokoomusjohdossa ilmenisi melkoista vajetta kritiikinsietokyvyssä, jota herkkähipiäisyydeksikin usein kutsutaan. Yleensä paksunahkaisuudesta tunnettujen poliitikkojen keskuudessa mainittu ilmiö ei liene kovin yleinen. Siksi voitaneen syystäkin kysyä: Mistä muusta saattaisi olla kysymys?

Tiedot siitä, että kokoomusjohdosta oltiin oltu yhteydessä Yleisradion uutistoimitukseen, koskien puheenjohtaja Jyrki Kataisen Venäjä-arvioinnin uutisointia, kuulostivat jo sinällään vähintäänkin omituisilta. Kun noihin tietoihin vielä liitetään – toki todistamatonta – spekulaatiota, että yhteydenoton seurauksena eräs Ylen avustaja olisi saanut potkut, omituisuus sen kun lisääntyy. Suomalaiseen toimintakulttuurin kun ei yleensä ole kuulunut, että poliitikot ojentaisivat tai peräti läksyttäisivät tiedotusvälineitä näiden uutisoinnista. Eikä ainakaan se, että tuollaisen ripityksen seurauksena jaeltaisiin lopputilejä. Joka tosin – kuten tuli todettua – on aiheen synnyttämää spekulaatiota, vailla minkäänlaista todistuspohjaa.

Eivätpä ehtineet edellisestä mainingit vielä tasaantua, kun Nelosen uutisista saatiin kuulla suojelupoliisin entisen päällikön Seppo Nevalan (viisi vuotta sitten) nauhoitettu nuhdesaarna alaiselleen ”pikkuvirkamiehelle”, joka oli antanut Jyrki Kataisen tuohduttaneita lausuntoja, koskien sotilasliitto Naton tiedustelutietoja.

Kuullusta nauhoituksesta voi suoraan päätellä Nevalan nuhdesaarnan alaiselleen johtuneen siitä, että hän itse oli joutunut Kataisen ripityksen kohteeksi. Hän oli syyttänyt jopa Supoa yrityksestä suistaa hänet kokoomuksen puheenjohtajan paikalta. Katainen on myöntänyt ”ärähtäneensä” Nevalalle.

Entä ellei kokoomusjohdossa kysymys olekaan kritiikin keston ja sen sietokyvyn alhaisesta kynnyksestä? Olisiko gallupien jo pitkään ylläpitämä tietoisuus asemasta Suomen suurimman puolueen puheenjohtajana ja tuon tietoisuuden ylläpitämät kaavailut seuraavan pääministerin henkilöstä, luoneet kaikki voivaisuuden illuusiota. Toivottavasti ei. Sillä uusia ”kekkosia” tähän maahan tuskin kukaan kaipaa, vaikka kokoomus pääministerin valtaa niin innokkaasti on ollut kasvattamassa.

Olipa viime aikoina esiin tulleissa ja edellä kuvatuissa tapauksissa kysymys sitten kritiikin sietokyvyn alhaisuudesta tai vallantäyteyden ilmentymistä, molemmat ovat tietynlaisen epäkypsyyden merkkejä, eivätkä missään tapauksessa sovi valtiomiesmäiseen käyttäytymismalliin. Kaiken lisäksi ne ovat oivallisia tartuntapintoja kaiken maailman pilkkakirveille ja muille ”piruparoille”, jotka eri tiedotusvälineissä harrastavat koulukiusaamista poliitikkojen kustannuksella.