Hylkääkö herraonni?

Suomen keskustassa on ylläpidetty legendaa, jonka mukaan koko runsaan satavuotisen historiansa aikana sitä on seurannut hyvä, ellei peräti loistava herraonni. Herraonnen on sanottu johtuvan siitä, että aina on ollut käytettävissä hyvää ja käyttökelpoista materiaalia, josta puolueen johtohahmot on voitu valita. Ehkä näin. Tai sitten ei. Kauneuden, tai tässä tapauksessa onnen kun sanotaan saattavan löytyä myös katsojan silmästä.

  Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että herraonni olisi hylkäämässä kepua. Matti Vanhanen, joka tässä taannoin julisti kiekuvansa niin keskustan, kuin myös tasavallan tunkiolla vielä vuonna 2015, ilmoittikin luopumisestaan keskustan puheenjohtajan ja hieman viiveellä myös pääministerin tehtävistä. Se on saanut spekulaatiot seuraajasta liikkeelle. Nimiä on ollut ilmassa ihan kohtuullisesti. Joka tietysti myötäilee ajatusta käyttökelpoisesta materiaalista, josta puolueelle hyvän herraonnen jatkoa saattaisi olla valittavissa.

  Siitä huolimatta, että potentiaalista ainesta hyvän herraonnen jatkuvuudelle olisikin, jostain syystä herran työtehtävät eivät näytä kiinnostava. Vaikka Paavo Väyrynen antoi kautta rantain ymmärtää valmiutensa uuteen tulemiseensa, sitä ei ihan kaikilla tahoilla otettu täysin tosissaan.

  Kun kieltäytyjien kärkipäähän ilmoittautuivat ensin Anu Vehviläinen ja sitten Kimmo Tiilikainen, se pienensi potentiaalia, vaikkei kukaan ei vielä hätkähtänytkään. Kaikkien katseet olivat suuntautuneet jo pitkään keskustan perintöprinsessana pidettyyn Paula Lehtomäkeen. Kun tämä sitten television ”Ykkösaamussa” ilmoitti, että ei ole lähtemässä mukaan puolueen puheenjohtajakisaan, kohahduksen, joka kävi läpi keskustan puoluekentän, saattoi lähes kuulla. Siitä paikasta pakka meni totaalisesti sekaisin ja herraonnen jatkuvuus kyseenalaistui oitis.

  Toki nimiä on vielä jäljellä. Mari Kiviniemen osakkeet nousivat kerralla, mutta löytyykö kannatusta Pohjanmaan lakeuksilta citykepulaiseksi ryhtyneelle ministerille, jonka tie katkesi jo varapuheenjohtajakisassa edellisessä puoluekokouksessa.

  Parivaljakko Kelmi ja Kanki saattaisivat olla mielenkiintoisia nimiä keskustan puheenjohtajakisassa, elleivät molemmat olisi tyrineet vaalirahajupakan yhteydessä.

  Kun listaan lisätään vielä Mika Lintilä, Tuomo Puumala, Antti Rantakangas ja Juha Rehula, nuori kaarti alkaa olla lueteltuna, mutta herraonnesta ei silti ole vielä tietoakaan.

  Siitä huolimatta, että Paavo Väyrystä ei otettaisikaan täysin tosissaan, katse kääntyy kokemuksen suuntaan. Vaikka kokoeroa onkin, kyllä Mauri Pekkarinen kokemuksellaan aina yhden Vanhasen saappaan täyttää – ehkä jopa molemmat.