Ilmiöt

Sunnuntai-iltana lopultakin ratkeavan presidentinvaalin ja siihen liittyvän kampanjoinnin aikana on taajaan esiintynyt sana ilmiö. Näihin vaaleihin on mahdutettu ilmiötä ilmiön perään. Itse asiassa koko presidentinvaali näyttää jossain määrin olevan yhtä ilmiötä.

Eniten on tietenkin puhuttu Pekka Haavisto-ilmiöstä, jota on verrattu vajaan parinkymmenen vuoden takaiseen Elisabeth Rehn-ilmiöön. Sillä tarkoitetaan, että varsin vaatimattomista ennakkokannatuslukemista ehdokas – tässä tapauksessa Pekka Haavisto – ponnistaa kisaamaan koko kansan suosikin kanssa toiselle äänestyskierrokselle. Ilmiöstä on puhuttu myös Paavo Lipposen yhteydessä. On ihmetelty kovin, mistä tällainen ilmiö mahtaa johtua, kun edes demareille ei tunnu kelpaavan oman puolueen presidenttiehdokas. Jonkinlaiseksi ilmiöksi mainittiin myös Paavo Väyrynen, joka sitkeästi – oman puolueensa keskustan nihkeästä suhtautumisesta huolimatta – kampanjoi hyvin lähelle loppukahinoita.

Eivätkä ne tähän pääty – ilmiöt. Yksi, jopa yllättävä ilmiö näyttää liittyvän kansalaisten suhtautumiseen, koskien vaalisalaisuutta. Suomessa on aina, eli niin kauan kun kansaa on vaaliuurnille ääntänsä antamaan laskettu, kunnioitettu vaalisalaisuutta. Ja vaikka monissa, etenkin valtiollisissa vaaleissa, ehdokkaat mainostavat julkisia, usein julkkisnimiä pursuavia tukijaluetteloitaan, kansalaiset eivät omia ehdokkaitaan kovin auliisti ole julkisuuteen kertoilleet. Nyt näyttää olevan toisin. Onko kysymys jonkin uuden alusta ja ilmiöstä, joka jää pysyväksi? Se jää nähtäväksi. Nyt kuitenkin aivan tavalliset ihmiset keikkuvat turuilla ja toreilla pahviset Saulit kainaloissaan tai Pekka-naamarit kasvoillaan ja julistavat julkisesti oman kannatuksensa kohteen. Periaatteessahan asiassa ei ole mitään outoa. Ei omia mielipiteitään – jotka usein ohjaavat kannatuksen suuntaa ja äänestyskäyttäytymistä – kenenkään tarvitse hävetä.

Ehdokkaat itse ovat käyttäytyneet toisiaan kohtaan kohtalaisen sivistyneesti. Eivät ole provosoituneet vaikka on provosoitu ja ovat toimineet muutenkin asiallisesti. Omien kannattajien piirissä vallitsevat kuitenkin toisenlaiset säännöt ja käytännöt. Ilmiö – todella kielteinen sellainen – näkyy siinä, kun ehdokkaan kannattajat syyllistyvät rankkoihinkin ylilyönteihin mollatessaan vastustajaa. Tätä tapahtuu etenkin niin sanotun sosiaalisen median alueella ja siellä loka lentää. Toki kohtalaisen tasapuolisesti eli syyllisiä löytyy niin sysistä kuin sepistäkin.

Aivan oma lukunsa ovat ilmiöt, jotka liittyvät ehdokkaiden synnyttämään uhoon ja jopa kiristykseen. Se tarkoittaa, että jos muu, kuin oma ehdokas tulee valituksi tasavallan presidentiksi, jotkut ihmiset uhoavat boikotoivansa vaalin tulosta tai muuttavansa jopa maasta. Siitä vaan! Tervemenoa!