Järki (sentään) voitti

Tasavallassa harjoitettavan politiikan tarkkailijat ovat muutaman päivän ajan uteliaina seuranneet, mitä tapaus Halla-ahon suhteen tapahtuu. Äskettäin julistettiin Korkeimman oikeuden tuomio, jolla kansanedustaja Jussi Halla-aho sai sakkorangaistukseen islaminuskoa loukanneesta ja kansanryhmää halventaneesta blogikirjoituksestaan. Tuomio tuli uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Alemmat oikeusasteet olivat tuominneet hänet vain uskonrauhan rikkomisesta. Tuomion julkitulosta alkoivat spekulaatiot siitä, voiko Halla-aho jatkaa toimintaansa eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajana. Hallintovaliokunta kun on elin, jonka toimialueeseen kuuluvat muiden muassa juuri maahanmuuttoon liittyvät kysymykset. KKO:n kansanedustajalle langettama tuomio on jo sinänsä vakava asia, mutta todella ihmetystä herättänyttä ylimielisyyttä, osoitti Halla-aho kommentoimalla tuomiota ”muutaman ihmisen henkilökohtaiseksi tulkinnaksi”.

Arvostella toki saa, mutta kun tuomio jo sinällään herätti huomiota ja jopa paheksuntaa, henkilön harkinta- ja arvostelukyky, joka kansanedustajan – siis lainsäätäjän – statuksella esittää tuonkaltaisia näkemyksiä valtakunnan korkeimmasta oikeusasteesta, on pettänyt pahasti. Eikä ollut ensimmäinen kerta, eikä Jussi Halla-aho ensimmäinen eikä ainoa perussuomalainen, jolle näin on käynyt. Itse asiassa houkutus on todella suuri, että alkaisin puhua jopa perussuomalaisesta stereotypiasta. Sen verran usein harkintakyky näyttää juuri heillä horjuvan.

Kun persupäällikkö Timo Soini perui aiemmat pyhät puheensa rasistisista lausunnoista tuomion saaneiden kohtalosta puolueessaan eikä perussuomalaisten eduskuntaryhmä näin ollen halunnut puuttua Halla-ahon asemaan hallintovaliokunnassa, se johti siihen että eduskuntaryhmien puheenjohtajat – toki ilman perussuomalaisten ryhmänjohtajaa – ottivat kielteisen kannan Jussi Halla-ahon asemaan. Kun tiedossa oli, että myös eduskunnan puhemiesneuvosto tulee käsittelemään asiaa, Halla-aho ilmoitti luopuvansa hallintovaliokunnan puheenjohtajuudesta, mutta pysyvänsä jäsenenä mainitussa valiokunnassa.

Järjen voitto. Siitäkin huolimatta, että ilmoitukseen ei sisältynyt pätkääkään nöyryyttä tai katumusta – päinvastoin. Asiasta antamassaan tiedotteessa Halla-aho arvosteli poliittisia kilpailijoitaan ajojahdista. Hän toteaa: ”Vaikka pidän itseeni kohdistuvaa hyökkäystä kohtuuttomana ja eduskunnan arvovallalle sopimattomana, ymmärrän poliittiset tosiasiat enkä halua tarpeettomasti pitkittää muiden synnyttämää sirkusta”.

Kukaan ei liene koskaan kyseenalaistanut Halla-ahon älykkyyttä. Kuitenkin tavallinen arkijärki ja sen – edes ajoittainen – käyttö, saattaisi olla terveellistä joskus jopa älykölle.