JOKO TAAS

Jälleen on sama mies takomassa päätään seinään. Mikä ihme näitä tasavallan huippupoliitikkoja oikein vaivaa? Olen tällä palstalla itsekin joskus epäillyt viidenkympin villitystä. Törmäilyt kuitenkin jatkuvat. Joten syystäkin herää vahva epäilys, että alkaa jo kuudenkympin kullitus olla syynä sekoilun taustalla.
Mitä sitten on ajateltava miehestä, joka sattuu olemaan tasavallan pääministeri ja joka juuri äskettäin on hakenut suurieleisesti oikeutta aina hovioikeudesta asti, oman yksityiselämänsä yksityisyyden vakuuttamiseksi. Ja joka kaikesta kohusta huolimatta, jatkaa julkisia hölmöilyjään. Onko niin, että hovioikeuden päätöstä on kansakunnan kaapin päällä tulkittu niin, että 69-aiheisten sähköpostiviestien lähettely ahdistuttamaan yksinhuoltajaäitiä, kuuluu sen yksityisen yksityiselämän piiriin, jota voi oikeuden päätöksellä vapaasti harrastaa ja jota saman oikeuden päätöksellä ei julkisesti saa repostella.
Tai mitä on ajateltava, kun sama mies, kaikesta huolimatta, kutsuu julkisen sanan edustajat varta vasten tiedotustilaisuuteen selitelläkseen julkisuuteen livahtanutta, yksityiselämäänsä kuuluvaa sähköpostiliikennettä ja sitä, että mainitut 69-aiheiset sähköpostiviestit, eivät tarkoita mitään muuta, kuin kunnallisvaalien ehdokasnumeroa.
Kun valtakunnan ulkoministeri taannoin lähetteli sisällöltään arveluttavia tekstiviestejä ja viestien sisällön tultua julki, maksoi se hänen virkansa. Sen verran arvostelukykyä olisi tasavallan pääminiteriltä sentään voitava odottaa, että ei astu samaan miinaan, kuin entinen alaisensa. Semminkin kun omaakin kokemusta on kertynyt sen verran, että viestit, lähetettiinpä niitä millä nykyajan vempaimella hyvänsä, saattavat joutua kenen tahansa luettavaksi.
Julkisuudessa on kovasti spekuloitu sitä, oliko pääministerin, sopivaan ajankohtaan sattunut, kihlausuutinen kytköksissä tavalla tai toisella 69-sisältöisten sähköpostiviestien julkituloon. En taida ottaa sen tarkemmin kantaa. Mutta toisaalta, onhan Vanhanen nopealiikkeinen mies, eikä hänen aivoitustensa perässä ole helppo pysytellä, joten mene ja tiedä. En tunne myöskään Ilkka Kanervan elämäntilannetta, mutta voisi hieman kyynisesti ajatella, että olisiko hän ehkä saanut pitää ulkoministerin virkansa, jos lähietäisyydelle olisi sattunut joku sovelias kihlattava.
Oli miten oli. Jos naurismaan aitojen kerrotaan naureskelevan rahvaan ja muun tavallisen kansan törmäilyille, täkäläiset hallitusherrat näyttävät pitävän huolen, että ministeritason naissekoiluista Suomessa, eivät naureskelunaiheet maailmalla pääse loppumaan.