Kaatuu – ei kaadu!?

Tätä kirjoitettaessa (keskiviikko iltana) tiedotusvälineet ovat pitkin päivää uutisoineet yhteiskuntasopimuksen tiimoilta, että tämän tekstin ilmestymispäivä (perjantaina 21.8.) on vihoviimeinen takaraja jolloin pitäisi ratkaista, onko koko yhteiskuntasopimuksesta neuvottelemiselle minkäänlaisia edellytyksiä.

Yhteiskuntasopimuksen aikaansaamisen yhdeksi päätavoitteeksi on hurskaasti esitetty suomalaisen kustannuskilpailukyvyn parantaminen. Olen tainnut aiemminkin todeta ja olen edelleen sitä mieltä, että tässä joillain tahoilla tuntuu olevan ketunhäntä tai jopa useampi kainalossaan ja silloin neuvotteleminen ja minkäänlaisen sopimisen edellytykset ovat aina olemattomat. Enkä takuuvarmasti ole ainoa, jolla on käsitys, että tässä on vähintäänkin huijauksen makua. Vaikka periaatteessa kannatankin asioista sopimista, nyt väkisin väännettävä malli, jossa lopputulos tasavallan hallituksen taholta määrätään etukäteen ja esitetään kiristyksenomaisia uhkauksia, että ellei tällainen tai tuollainen sopimus synny, siitä seuraa niitä ja näitä kauheuksia. Neuvotteleminen on taitolaji, jota nykyhallituksessa ei sanelupolitiikasta päätellen ilmeisestikään hallita.

Tänään julkaistiin myös Ylen teettämä gallup-kysely, jossa oli haastateltu yli tuhatta suomalaista ja selvisi, että suomalaiset olisivat valmiit uhraamaan yhteiskuntasopimuksen alttarille. ensimmäisen sairaslomapäivän palkan, hyväksyisivät arkipyhien siirron ja kannattavat työaikapankkien perustamista. Sen sijaan he vastustavat vastikkeetonta työajan pidentämistä ja lomarahojen poistoa.

Eri tahoja on päivän aikana myös haastateltu. Muiden muassa nykyinen kansanedustaja Juhana Vartiainen, oli illan A-studiossa kuultavana. Olen aina karsastanut Vartiaisen näkökantoja eikä hänen loikkansa demareista kokoomukseen näytä miehen mielipiteitä ainakaan parantaneen.

Aika-ajoin ja etenkin vaalien alla on usein väitetty, että puolueet Suomessa eivät erotu toisistaan ja kaikki puhuvat yhtä ja samaa potaskaa. Nyt erottuu! Olettaisi nimittäin viimeistään nyt, hieman hitaampienkin tajuavan, kenen etua tällaisilla yhteiskuntasopimukseksi kutsutuilla (naamioiduilla) tempauksilla edistetään. Nykyinen hallitus yrittäjätaustaisen miljonääripääministerinsä johdolla ja kokoomus innokkaana perässäroikkujana ja hännänheiluttajana, pyrkii pitämään huolen, että työnantajaosapuoli saisi tavoittelemansa ja pääsisi jakamaan mittavia osinkoja omistajilleen. Joka lieneekin yksi keskeisimmistä yhteiskuntasopimuksen tausta-ajatuksista. Siis mikäli jonkinlaiseen sopimukseen päästään. Tämän kirjoittaja kuitenkin on (ainakin vielä tässä vaiheessa) varsin skeptinen, vaikka otsikkoon kirjoitinkin huutomerkin lisäsi myös kysymysmerkin sen arvelun perään kaatuuko niin kutsuttu yhteiskuntasopimus vai ei.