Nuttu nurin

Siitä huolimatta, että niin kutsuttua takinkääntöä pidetään – etenkin poliitikoilta – epäilyttävänä tai peräti halveksittavana toimena, joku asioista perillä oleva taho on kuitenkin joskus väittänyt, että on ehdottomasti fiksun ihmisen merkki, jos tiedon lisääntyessä ja tajunnan laajentuessa älyää muuttaa mielipidettään uutta tietoa vastaavaksi eli nykykielellä ilmaistuna – kääntää takkinsa.

Olen periaatteessa samaa mieltä. Toki poliitikkojen antamien, esimerkiksi vaalilupausten pitämistä voitaneen pitää jonkinlaisina ehdokkaan mittarina siitä, kuinka luotettava kyseinen henkilö on. Mutta edes poliitikolta ei voitane vaatia pään seinään takomista, jos tilanteet ja olosuhteet muuttuvat. Ja samanlaisia takinkääntäjiä ovat suuri osa myös äänestäjistä. Yksissä vaaleissa ääni annetaan yhdelle, toisissa vaaleissa toiselle puolueelle. Mitäpä se muuta on kuin takin kääntämistä?

Kun persuja ja eritoten Timo Soinia on viime aikoina moitittu ja jopa syytetty takin kääntämisestä, edellä olevaan viitaten täytynee kysyä, mikä hänellä on ollut se syy tai peruste mielipiteen muuttamiseen ja vaalilupausten pettämiseen? Eli mikä sai mielen muuttumaan, kun uusista Kreikka-avustuksista tehtiin päätöksiä? Tiedotusvälineitä seuraten ei ainakaan tämän kirjoittaja ole päässyt selville, mikä olisi voinut vaikuttaa Soinin mielipiteeseen, joka olisi saanut hänet ja osan muistakin persuista kääntämään kelkkansa Kreikan viimeisimmästä avustuspaketista. Toki tuon avustuspaketin vastustaminen olisi saattanut viedä persuilta hallitusvastuun ja tilalle olisi saattanut jopa todennäköisesti tunkea Soinin karsastama vihervasemmisto. Sellaisen mahdollisuuden estäminen voisi toimia jonkinlaisena selityksenä. Ei tosin kovin vakuuttavana sellaisena. Itse olen varsin vakuuttunut siitä, että huomattavasti uskottavampi tai jopa todellisempi vaihtoehto persujen takinkääntöön ja sanansa syömiseen olikin se, että Soini kokee olevansa ulkoministerin vakanssilla herrahississä huipulla ja sellaisen postin rinnalla mitkään vaalilupaukset tai aiemmat kannanotot eivät painoarvoltaan ole lähelläkään vertailukelpoisia. Eli hieman kansanomaisemmin ilmaistuna ministeriauton takapenkki tuntunee varsin herraskaiselta ja Soinin olemukseen sopivalta paikalta.

On luonnollisesti selvää, että Timo Soini, sen enempää kuin muutkaan persut eivät ole antaneet mitään vaalilupauksia tai vastaavia vakuutteluja tämän kirjoittajalle. Ehkä Soinin ja kumppaneiden sanojen syöminen posket pullollaan vaalilupauksia ei siksi juuri hetkauta. Se oli odotettavissa. Toteanpahan vaan tähän lopuksi, että jos kepu pettää aina, niin persut – Soinin väitteistä huolimatta – taisivat sittenkin olla myymässä sitä ihtiään.