Kolmen H:n hajoaminen

Koko viimeksi kulunut viikko siitä jaksettiin jauhaa. Kolmesta H:sta eli Hakkarainen, Halla-aho ja Hirvisaari ja siitä, kuinka tuon trion tarina perussuomalaisten joukoissa on ohi, kun yksi joukosta eli James Hirvisaari sai niin sanotusti kenkää puolueesta.

On väitetty, että operaatio olisi ollut etukäteen laskelmoitu konsepti, jonka tarkoitus olisi ollut pitkäntähtäimen suunnitelma tehdä perussuomalaisista salonkikelpoista joukkoa seuraavien hallitusneuvotteluiden käyttövoimaksi. En usko! Ei yhden H:n ulosheitto mitään ratkaise ja kuten tiedetään, ei yksi pääsky kesää tee. Sen sijaan se selvisi, missä kulkee se perussuomalainen raja, jota ei ole syytä ylittää, jos Soinin seurakunnassa aikoo menestyä sekä saada ystäviä ja vaikutusvaltaa. Ainakaan istuvan kansanedustajan ei siis sovi kaveerata henkilöiden kanssa, jotka tekevät natsitervehdyksiä eduskuntatalon lehtereillä, eikä ainakaan kuvata toimitusta ja ehdottomasti olisi vältettävä kuvan pääsyä julkiseen levitykseen Internetin välityksellä.

Tämä kaikki on herttaisen yksinkertaista ja selvää suunnilleen kaikille lukutaitoisille suomalaisille ja jopa varsin suurelle joukolle myös perussuomalaisista. Jostain syystä, osalle näistä Vennamon suomalaisittain juurevan, aateperinnön haltijoista, asia ei ole yhtä selvä. Kieroutuneella huumorintajulla varustettuna ja jopa sananvapauteen vedoten, osa perussuomalaisista on katsonut voivansa esiintyä täysin vastuuttomasti.

Sanomattakin lienee selvää, että kaikilla – edes perussuomalaisilla – ei ole käytössään sellaista sanavarastoa ja joskus pohjattomalta vaikuttavaa vitsilaaria, kun Timo Soinilla näyttäisi usein olevan ja jolta ”lentäviä lausahduksia” riittää tilanteeseen kuin tilanteeseen lähes loputtomasti. Ne saattavat viehättää ja jopa naurattaa. Nokkelasti sanoja käyttelevä, herroja pelkäämätön, kansanmies (maisterisjätkä) on aina ollut suomalaisten mieleen. Timo Soini on oivaltanut sen, eikä turuilla ja toreilla esiintyessään tee tästä perustyypistä juurikaan poikkeusta. Ongelman muodostavat ne Soinin apinoijat, jotka yrittävät omilla vaatimattomilla kyvyillään ja suppeilla sanavarastoillaan päästä ”herransa ja mestarinsa” tasolle, mutta kun hengenlahjat ja taito eivät riitä, ylilyöntejä ja harkitsemattomia lausuntoja lentelee.

Lienee kutakuinkin selvää, että James Hirvisaaren saatua kenkää perussuomalaisista, kahdelle jäljelle jääneelle herra H:lle eli kansanedustajille Hakkarainen ja Halla-aho ei enää ole samanlaisia sopeutumisongelmia, kun ehkä oli aiemmin. Rajat – kuten tuli todettua – on piirretty ja todistettu myös se, että hankalista tyypeistä perussuomalaisissa päästään myös kohtalaisen helposti eroon.