Köyhän kyykytys jatkuu

Olen kirjoitellut näitä näkemyksiäni ja mielipiteitäni julki vuodesta 2001 eli siitä kun aloitin, aikaa on kulunut yli 14 vuotta. Lukumääräisesti tekstejä on Loviisan Sanomissa ilmestynyt lähes 1400.

Vanha sanonta kuuluu, että “Luulo ei ole tiedon väärti” ja myönnettävä Piruparankin on, että olettamus siitä, kuinka Matti Vanhanen hallituksineen, sekä henkilökohtaisine edesottamuksineen olisi ollut – ainakin määrällisesti – palstanpitäjän aihepiirien kannalta parhainta antia, oli väärä. Olin näet kutakuinkin varma, että kukaan ei kykene Vanhasen kaltaiseen jutunjuuren tehtailuun. Matti Vanhasen jälkeen tasavaltaa ovat pääministerinä luotsanneet Jyrki Katainen ja pätkätyöläisinä sekä Mari Kiviniemi, että Alexander Stubb ja tietenkin nykyinen pääministeri Juha Sipilä. Pätkätyöläiset eivät kovin paljon aiheuttaneet tämän kirjoittajalle sydämentykytystä, vaikka herra Stubb kovasti yrittikin. Johtuneeko puoluetaustasta, mutta vasta Juha Sipilä on pääsyt pääministerinä lähelle sitä sekoilun tasoa, joka kuului aikoinaan Matti Vanhasen henkilön tavaramerkkiin.

Kaikki sanansa syömiset ja päätösten perumiset sekä muut oudot kummajaiset, joita tasavaltaisen hallituksen toiminnassa ei ole totuttu näkemään, ovat muodostaneet jopa normaalia hallitustyöskentelyä ominaisemman kuvan siitä kuinka yritysjohtaja hoitaa valtakunnan asioita. Monelle on ollut suorastaan järkytys seurata kansakunnan tapahtumia.

Eikä tilanteeseen näytä tulevan parannusta. Muutama päivä sitten silmään sattui jälleen uusia kuvioita köyhän kansanosan kyykytyspolitiikassa. Tämä yritysjohtajan omaa yhteiskuntaluokkaa suosima hallitus on kaikessa hiljaisuudessa ja vaivihkaa valmistellut asetusta, joka pitää huolen, että köyhälle kansalle ja etenkin pienituloisille eläkeläisille tiedossa on pelkkää rahanmenoa ja elämän kurjistumista entisestään.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumaksut nousevat vuodenvaihteessa noin 30 prosenttia. Kuten todettu, päätöstä on valmisteltu kaikessa hiljaisuudessa ilman lausuntokierrosta. Myös asiakkaiden omavastuu eli niin kutsuttu palvelujen maksukatto nousee. Jokainen voi tykönänsä pohtia mitä tämän kokoluokan maksujen korotukset vaikuttavat pienituloisten eläkeläisten käytössä oleviin tuloihin. Tämän kansanosan ihmiset kun ovat niitä julkisen terveydenhuollon vakituisimpia asiakkaita ja suurimpia käyttäjiä.

Koska lakia ei muuteta, asiaa ei ole tarvinnut tuoda eduskuntakäsittelyyn, jolloin se olisi saanut julkista huomiota sen verran enemmän, että Sipilän hallitus olisi saattanut (tapojensa mukaan) perua esityksen. Se mitä hallitus omassa nurkkakuntaisessa hyvä veli kerhossaan puuhastelee, ei välttämättä tule aina edes kansalaisten tietoon ennen kuin tilanne on ihmisten edessä itse nähtynä ja omakohtaisesti koettuna.