Muunneltua totuutta vai puhdasta potaskaa?

On väitetty kuuluvan hyviin tapoihin, että poliitikkoja ei epäillä tai ainakaan syytetä valehtelusta. Kutsutaanpa poliitikkojen avonaisesta suusta virtaavaa sanatulvaa miksi tahansa, sen verran asian sivusta se usein liippaa, että kyseiselle toiminnalle on kehitetty ihan oma ilmaisunsa. Eli, jos valehteluksi epäilyt ovat huonoa ja epäkorrektia käytöstä, muunnellun totuuden puhumisen on sanottu jostain syystä olevan huomattavasti fiksumpi tapa kertoa samasta aiheesta.

Kaikkein epäsuotavin paikka puhua muunneltua totuutta on tietenkin eduskunta ja etenkin se, jos sitä tekee joku istuva ministeri. Tässä maassa ministereitä on saanut lähteä pienemmistäkin syistä kun potaskan puhumisesta. Moni muistaa, kun muuan pääministeri aikoinaan (vuonna 2003) vakuutteli eduskunnan kyselytunnilla saaneensa tiettyjä asiakirjoja pyytämättä ja yllätyksenä. Ei pitkää aikaa kulunut, kun kyseinen henkilö oli entinen pääministeri. Mikäli muistan, silloin ei sananselityksiä säästelty eikä kaunisteltu, vaan monilla tahoilla puhuttiin suoraan eduskunnalle valehtelusta.

Kun valtiovarainministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb tässä viime torstaina – eduskunnan kyselytunnilla – puhui tuota niin kutsuttua muunneltua totuutta kannattamastaan hallintorekisteristä, että 90 prosenttia viranomaisista ymmärtää ja puolustaa kyseistä järjestelmää ja siihen liittyvää hallintarekisterilakia. Joku voi tietenkin olettaa, että herra Stubb näki iltapäiväunia tai puhui pelkistä toiveistaan, lähempänä totuutta kuitenkin lienee, että kysymyksessä oli puhdas harhautus ja suomeksi sanottuna paskan puhuminen.

Kun on seurannut Juha Sipilän hallituksen edesottamuksia, on todella helppo yhtyä käsitykseen, jonka mukaan mielleyhtymä “Valehtelijoiden klubista” on lähempänä oikeaa, kuin assosiaatio tasavallan vakavasti otettavasta hallituksesta. Herra Stubbin suusta on aiemminkin lipsahdellut muunnellun totuuden tunnusmerkit täyttäviä sammakoita, eivätkä muutkaan ministerit selviä tarkastelusta puhtain paperein. Ja todettakoon, että tässä ei – ainakaan yksinomaan – syyllistetä persuministereitä, vaikka esimerkiksi Timo Soinin selittelyt takinkääntöoperaatioistaan täyttävät varmasti muunnellun totuuden tai jopa valehtelun tunnusmerkistön. Mielenkiinnolla tullee seurattavaksi, kuinka oppositio reagoi herra Stubbin viimeviikkoiseen kömmähdykseen. Oletettava on, että johdonmukaisesta harhautuksesta joutuu antamaan eduskunnalle perusteellisen “meriselityksen”.