Kuin käärmettä pyssyyn

Näyttää siltä, että Juha Sipilän persuporvarihallituksen lempilapsena tai paremminkin pakkomielteenä näyttäytyvä, yhteiskuntasopimuksen nimen saanut kiristysoperaatio on taas vauhdissa. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, tuo tasavallan hallitus, jossa nimenomaan persujen on väitetty valvovan työväenluokan etuja, on esittämässä työmarkkinajärjestöille uutta ehdotusta käytävien neuvottelujen pohjustamiseksi. Kuten hyvin tiedetään, yksi yritys jo epäonnistui. Työajan korvaukseton pidentäminen oli se peruste, joka ainakin julkisuudessa esitettynä syynä, oli se kivi, joka pahimmin hiersi työntekijäosapuolen kengässä. Eikä tilanne liene kovinkaan paljon muuttunut.

Totta tietenkin on, että kovin monella – paikallislehden palstanpitäjästä puhumattakaan – ei ole eksaktia tietoa siitä, mitä Sipilän tarjous tulee sisältämään, mutta jo nyt kuuluu ääniä työntekijäosapuolen suunnalta, että yhteiskuntasopimus tule jäämään toteutumattomien toiveiden kategoriaan, jos tarkoitus on edelleen kiristää ainoastaan toisen työmarkkinaosapuolen eli työntekijöiden etuja. Sillä ainakin auto- ja kuljetusala, jota on usein pidetty kiusallisena piikkinä työnantajaosapuolen lihassa ja melkoisena änkyränä muutenkin, kun on antanut ymmärtää, että ainakaan he eivät ole sopimuksesta kiinnostuneita. Ja vastaavia näkemyksiä löytynee muistakin liitoista.

Suomalaisten tuotteiden kilpailukyky on yksi syy ja vankka peruste, millä Sipilä on selitellyt yhteiskuntasopimuksen tarvetta. Vastikkeeton työajan pidennys tarkoittaa käytännössä kuitenkin palkan alennusta ja se, kuten tiedetään, ei ainakaan Suomessa ole koskaan ollut – etusijalla työntekijäosapuolen agendalla. Eikä ole kaukana sekään ajatus, että työntekijäpuolen mahdolliset uhraukset kilpailukyvyn alttarille näkyisivätkin ensisijaisesti yritysten osingonjakotilastoissa. Esimerkkejä kun vastaavista tapauksista kyllä löytyy. Siksi – ihan vaan tasapuolisuuden vuoksi – myös työnantajaosapuolelta odottaisi edes jonkinlaista uhrautumismielialaa yhteiseksi hyväksi, kuten yhteiskuntasopimusta on Sipilän ja kumppaneiden taholta markkinoitu, sillä muuten mitään sopimusta tuskin syntyy.

En ihmettele epäilevää ja jopa torjuvaa asennetta työntekijäpiireissä. Sipilää pidetään monilla tavoin sivistyneenä ja fiksusti käyttäytyvänä henkilönä toisin, kuin moni muu hallituksensa ministeri. Tässä nimenomaisessa asiassa hän kuitenkin on paljastanut todelliset “karvansa”. Entisen yrittäjäinsinöörin sympatian suunnat – joita toki on osattu epäilläkin – vahvistuvat entisestään. Korpin silmiä kun toiset korpit eivät yleensä noki, eikä tässäkään tapauksessa. Sipilän on kuitenkin Syytä muistaa, että edes pääministeri Suomessa ei ole sellaisessa asemassa, jossa voisi esittää vaatimuksia, jotka edes teoriassa on tulkittavissa kiristyksenä. Epäilenpä vahvasti, että käärmeen pyssyyn tunkeminen on tässä(kin) tapauksessa varsin vaikea urakka.