Sanasta miestä

Sanasta miestä ja sarvesta härkää sanoo vanha – todennäköisesti jopa suomalainen – sananlasku. Sanonnan tarkoitus lienee vakuuttaa tai ainakin muistuttaa siitä, että se pidetään, mikä sovitaan ja että miehen (naisen) puheeseen voi aina luottaa, vaikkei kaikkia sovittuja asioita olisi pikkutarkasti kirjattukaan kirjalliseen muotoon.

Mikä on mennyt poskelleen? Onko oma etu, ahneus vai puhdas välinpitämättömyys ollut syynä siihen, että yhä useammin ollaan tilanteessa, missä puheet ovat olleet aivan jotain muuta, kun mitä käytännön toimista voisi olettaa.

Ei varmaan tarvitse piirtää tai värittää tai edes vääntää rautalangasta mallikappaletta, että tajuaisi kysymyksessä olevan tässä nimenomaisessa tapauksessa johtavien persupolitikoiden eli ministeristatusta nauttivien henkilöiden edesottamukset Suomen hallituksen äskeisessä Kreikka-sessiossa. Tämän kirjoittajalla ei ollut mitään odotuksia sen suhteen, toimiiko Timo Soini tilanteen tullen niin, kun miehen puheet olisivat edellyttäneet. Toisin kuin moni, en silti syytä Soinia edes takin kääntämisestä, vaikka perusteita sellaisillekin väitteille saattaisi löytyä. Olen pettynyt siihen, että miehen sanaan ei voi luottaa. Tilannetta ei auta tippaakaan selittelyt ja viisastelut, joilla tekemisiä tai tekemättä jättämisiä on yritetty eri henkilöiden toimesta tulkita tai kaunistella. Suurista puheista ja jopa vaalilupauksista huolimatta, mustan ministeriauton takapenkki lienee kiehtovampi vaihtoehto, kuin sanansa pitäminen, johon tekstin alussa mainitussa kansanviisaudessa tuli viitatuksi.

Sekin on jonkinlainen sanonta, että kukin taaplaa tyylillään. Eikä Piruparka lähde Soinia ja tämän kumppaneita neuvomaan. Se kuitenkin on todettava, että olisin odottanut “maisterisjätkältä” hieman tanakampaa ryhtiä. “Seteliselkärankaisuus”, jolla Soinin oppi-isä Veikko Vennamo kuvasi aikoinaan moraaliselta ryhdiltään taipuisia tai peräti alistuvia kollegoitaan, ei välttämättä anna oikeaa kuvaa tai tee oikeutta edes nykypersuille, vaikka sellaisia mielleyhtymiä Kreikka-sekoiluista syntyykin. No, voinhan olla toki väärässäkin. En tunne persujen sielunelämää kovin tarkoin ja käsitys on puhdas mutu-tuntuma.

Ei ole harvinaista, että kansakunnan kaapin päältä on aika-ajoin muistutettu suomalaisten perusluonteesta, jonka mukaan meidät tunnetaan siitä, että me pidämme, mitä lupaamme. Ehkä niin – ainakin silloin, kun kysymyksessä ovat jotkut ulkovallat. Omassa keskuudessamme annetut sanat ja lupaukset eivät ilmeisesti toimikaan enää samalla tavalla. Suusanalliset puheet vaan ovat nykyisin helposti dokumentoitavissa, etenkin, jos on aukonut suutaan hiemankin julkisemmassa paikassa ja sanomisistaan saattaa joutua vastaamaan ellei ennen, niin seuraavissa vaaleissa viimeistään. Odotan mielenkiinnolla, miltä seuraavat mielipidetiedustelut tulevat näyttämään. Näkyvätkö Soinin toimet ja sanojensa syöminen gallupeissa ja persujen kannatusluvuissa.