Kuka vie ja kuka vikisee?

Tätä kirjoitettaessa tasavallan hallituskuviot ovat – ainakin kansalaisen näkökulmasta – vielä levällään kuin ”Jokisen eväät”. Keskustan ja sen puheenjohtajan ja hallitustunnustelija Juha Sipilän yksi keskeisimmistä vaatimuksista on ollut luottamuksen löytyminen, joka edellytys on mitä ilmeisimmin varsin hyvin saavutettu – ainakin, jos vakuuttelut yhteisymmärryksestä perussuomalaisten kanssa pitävät paikkansa. Joidenkin skeptikkojen mielestä luottamusvaatimusten esittäminen, nimenomaan keskustan taholta, vaikuttaa vähintäänkin nurinkuriselta, ellei suorastaan mauttomalta. Kuuluuhan ehkä tunnetuin keskustaa kuvaava ominaispiirre nimenomaan, että ”Kepu pettää aina!”

Juha Sipilällä – vanhan kepulaiseen mallin mukaan – ja samaan hengenvetoon ilmoitti, että yksi siihen kuuluva elementti – erittäin maltillisten palkkaratkaisujen ohella – olisi vuosittaisen työajan pidentäminen sadaalla tunnilla eli kahdella ja puolella viikolla. Että mistä tuo déjà-vu – ilmiö tuli? No siitä, että takavuosina – taisi olla vuosituhannen vaihteen tienoilla, kun Kepu edellisen kerran oli sekaantumassa asioihin joihin sillä ei ollut sen enempää oikeutta, kuin asiantuntemustakaan. Silloin hanketta kutsuttiin nimellä ”työreformi” ja ne jotka asiasta silloin kiinnostuivat, muistanevat, että mitään hyvää noista senaikaisista kepuiluista ei seurannut.

Hallitusta siis tasavaltaan kovasti väännetään. Varsin todennäköisenä pidetään kolmen puolueen hallitusta, joissa Kepun ja persujen ohella kolmantena olisi joko Kokoomus tai demarit. No, tämän kirjoittaja ei vielä tällä syömisellä usko, että Rkp voisi löytää itsensä oppositiosta, vaikka Carl Haglund kuluneen kevään sekoiluillaan Rkp:n paikkaa sinne kovasti petasikin. Aika tulee näyttämään, kuritetaanko duunaria, eläkeläistä, opiskelijaa ja muuta vähäosaista kansanosaa vai kuritetaanko sitä oikein ”isän kädestä”. Työstä, sen tekemisestä ja työpaikkojen lisäämisestä toki kovasti puhutaan ja niitä vaaditaan. Palkanmaksajista ei ole ylitarjontaa eikä veronmaksajista. Ne jotka eivät ole osanneet keplotella veronmaksunsa kanssa veroparatiiseihin, vaativat virolaismallista verojärjestelmää yrityksille, joilla kuulemma luotaisiin työpaikkoja Suomeen. Työpaikkoja piti syntyä samojen tahojen mukaan yhteisöveroalennuksestakin, Vaan kuinkas kävi?

Oletettavasti tämän jutun ilmestyessä tiedossa on tuleva hallituspohja tai ainakin neuvotteluihin osallistuvat puolueet. Eli jo siitä voi kukin päätellä, kuka tässä maassa seuraavat neljä vuotta vie ja kuka vikisee. Yhteiskuntasopimukseen siinä muodossa, kun siitä on puhuttu, Piruparka ei kuitenkaan jaksa uskoa.