Liikettä kesälaitumilla
Tarkkaan katsoen, pientä ja toistaiseksi vielä vaatimatonta liikettä kesälaitumilta kohti syksyn poliittisia haasteita saattaa olla havaittavissa, kun seuraa kansakunnan kaapin päällä tapahtuvaa liikehdintää.
Kuten yleensäkin näihin aikoihin vuodesta, valtiovarainministeriö julkisti ensi vuoden budjettiehdotuksen sisältämiä yksityiskohtia. Eli siitä se yleensä alkaa – syksyn poliittiseksi sirkukseksikin kutsuttu rupeama, joka tulee työllistämään ja turhauttamaan eduskuntaa koko syysistuntokauden. Ehkä kutakuinkin koko kesän jatkunut hiljaiselo kotimaisen politiikanteon rintamalla on aiheuttanut sen, että eri mediat näyttävät ”tarraavan” tiukasti kiinni heti, kun kyseisellä taholla jotain tapahtuu.
Budjettiehdotuksen julkistamistilaisuudessa valtiovarainministeri Jutta Urpilainen myönsi avoimesti edessä olevat vaikeat ajat. Ja toivottavasti juuri siksi Urpilainen vakuutti, että yleisestä epävarmuudesta huolimatta, yhteiskunnan heikompiosaisista tullaan pitämään huolta.
On luonnollista, että valtiovarainministeri – jo virka-asemansakin puolesta – joutuu tekemään sanavalintansa kieli keskellä suuta. Mutta kun tasavallan pääkassanvartija vakuuttaa, että ennen kaikkea verotuksessa ja sosiaaliturvassa tulee näkymään vahva ”oikeudenmukaisuuden kädenjälki”, niin uskottavahan se on. Verotuksessa tuo mainittu kädenjälki tulee näkymään ainakin niin kutsuttuna ”solidaarisuusverona”, joka tarkoittaa, että tuloveroasteikon yläpäähän lisätään väliaikaisesti uusi ylin tuloluokka. Lisäksi suurten perintöjen ja suurten eläkkeiden verotusta tullaan kiristämään. Lisäksi käyttöön on tulossa uusi pankkivero. Mitä se pitää sisällään, selvinnee tämänkin kirjoittajalle varmaan aikanaan, mutta jo nimenä se kuulostaa varsin hyvältä.
Sosiaaliturvan sektorilla valtiovarainministeriön budjettiehdotus pitää sisällään muiden muassa ensivuoden puoleenväliin suunniteltujen indeksikorotusten aikaistamista puolella vuodella. Myös niin kutsuttu vanhuspalvelulaki tullee vielä aiheuttamaan vääntöä ministeriöiden kahdenvälisissä jatkoneuvotteluissa, joita valtiovarainministeriö käy muiden ministeriöiden kanssa ja joka on seuraava vaihe budjetin edetessä kohti eduskuntaa, jonka tehtävä siis käytännössä on toimia kumileimasimena hyväksyessään hallituksen budjettiesityksen. Sillä väite, jonka mukaan eduskunnan budjettivalta olisi yksi sen merkittävimpiä vallankäyttömuotoja, on sananhelinää. Niin kauan kuin maassa istuu enemmistöhallitus, kansanedustajien muutosehdotuksia tasavallan budjettiin hyväksytään äärimmäisen harvoin.
No, tasavallan ensi vuoden budjetin loppusumma on 53,9 miljardia euroa, joka tarkoittaa 6,6 miljardin euron alijäämää. Näin ollen, Suomen velka kasvaa vuoden 2013 loppuun noin 95 miljardiin euroon. Onko riemulla rajaa?