MARSSIJÄRJESTYKSESTÄ

Viime aikojen kohu puolustusministeri Jyri Häkämiehen pitämästä puheesta Washingtonissa, on antanut eri tahoille aihetta mitä erilaisimpiin spekulointeihin. Sen enempää niitä tässä yhteydessä toistamatta, tulkoon todetuksi, että ainakin marssijärjestys – joistain väitteistä huolimatta – on vielä toistaiseksi pysynyt ennallaan. Tämän vakuutti presidentti Tarja Halonen, Ylen Lauantaiseura-ohjelmassa.
Halonen muistutti, että perustuslain mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistoiminnassa hallituksen kanssa, jatkaen huomautuksella, että ellei näin olisi, hän toimisi virkavalansa velvoitetta vastaan. Tuolla lausumalla hän kumosi erilaiset pohdinnat, joissa on epäilty, että presidentillä ote lipsuisi ulkopolitiikan johtajana tai jotain muutosta olisi tapahtumassa ulkopolitiikan hoidossa noudatettavassa marssijärjestyksessä.
Puolustusministeri Häkämiehen päinvastaisista väitteistä huolimatta, julkisuudessa on esitetty epäilyjä, ettei hän itse olisi kirjoittanut Yhdysvaloissa pitämäänsä puhetta. Oli asian laita niin tai näin, presidentti Halonen totesi, ettei pyytämättä ole korjaillut hänelle etukäteen esitettyjä puheita, eikä olisi tehnyt sitä Häkämiehen puheen osalta, vaikka sen ennalta olisi nähnytkin.
Suomen ulkopoliittiseen marssijärjestykseen siis kuuluu, että siinä päätoimijoina ovat tasavallan presidentti ja maan hallitus, jossa ulkopoliittisesti aktiivisia toimijoita ovat pääministeri ja ulkoministeri. Mikäli Piruparka on ymmärtänyt oikein, Suomen virallinen ulkopoliittinen linja määritellään varsin pitkälle ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa, johon mainitut henkilöt ja toki myös puolustusministeri kuuluvat.
Viime aikojen tapahtumat antavat aiheen epäillä, onko Suomen ulkopoliittisessa linjassa tapahtunut jotain oleellisia muutoksia. Turvallisuuspoliittinen selonteko varmasti viimeistään paljastaa, jos näin on käynyt. Sitä ennen tarvittaisiin kuitenkin ulkopoliittisen linjan selkiyttämistä, semminkin, koska näyttää vahvasti siltä, että päähallituspuolueet keskusta ja kokoomus ovat kovin erilaisilla ulkopolitiikan linjoilla, kun keskustaa lähellä olevat tahot väittävät suuren osan kansanedustajista ”olevan tympääntynyt hallituskumppanin sooloiluun”. Myös pääministerin johtamistaidot ovat olleet arvostelun kohteena.
Haasteeseen on yleensä tapana vastata. Ainakaan tämän kirjoittajan aistimiin ei ole sattunut ilmoitusta, millä keinoin Häkämies haluaisi Venäjän taholta kokemiinsa haasteisiin vastattavan. Nato-jäsenyys on tietenkin ensimmäinen, mikä pakinoitsijalle tulee mieleen. Ehkä myös Amerikan-vastaisuus olisi syytä julistaa rasismiin verrattavaksi toiminnaksi. Ei jäisi epäselväksi, mihin suuntaan Suomi tällä kertaa on rähmällään.