Mielistely mallissaan
Suomessa valtiovalta kuuluu kansalle, jota valtaa eduskunnan enemmistön tukemana käyttää hallitusta johtava pääministeri. Näinhän se käytännössä menee ja kaikki muu on perustuslaillista sananhelinää.
En tarkkaan ottaen tiedä, onko kysymys edellä mainitusta vallankäytöstä suoraan vai sen liveilmiöstä, kun pääministeri Vanhanen käyttää kansalta saamaansa valtaa USA:n mielistelyyn, palkkaamalla amerikkalaisen konsulttifirman McKinsey & Companyn tuottamaan sisältöjä ensi vaalikauden hallitusohjelmaan?
Suomen nykyhallituksessa istuvien, eräiden yksittäisten ministerien, Amerikan-kipeys ja sydämen sykkiminen tähtilipulle, on toki ollut tiedossa, mutta onko nyt tosiaan niin, että Suomen hallitusohjelmatkin ryhdytään laatimaan Atlantin takana. Amerikastako se viisaus Suomeen löytyy?
Sanomattakin on selvää, että istuvan hallituksen on katsottava myös eteenpäin ja hahmoteltava omalta osaltaan tasavallan tulevaisuutta, mutta onko nykyhallitus niin kyvytön, että siltä itseltä ei löydy potentiaalia tulevaisuuden kartoittamiseen. Ja kuinka pitkälle nykyhallitus sitoo tulevan hallituksen toimet amerikkalaisen konsulttifirman esityksiin ennen, kuin vaaleja on edes käyty ja kansa päässyt sanomaan sanansa.
Puuttumatta yksityiskohtaisemmin sen enempää konsulttiyrityksen saamaan toimeksiantoon kuin mahdollisiin tuloksiinkaan todettakoon, että uutisen mukaan edellä mainittu konsulttiyhtiö on suunnitellut ainakin Suomen terveydenhuoltojärjestelmän ja kilpailupolitiikan uudistamista. Kovin kalskahtaa amerikkalaiselle. Mitä sellaista opittavaa amerikkalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä on, joka sopisi meille suomalaisille?
Kuten kaikki tiedämme, meillä kaiken tasavaltaisen vallankäytön keskiössä oli aikoinaan Kekkonen ja tiedossa on myös se, että hän ei valtaansa vakan alle kätkenyt, vaan käytti sitä – joskus jopa kansan edun mukaisesti. Kun presidentin valtaa vähitellen ja vaivihkaa on siirretty pääministerin haltuun, tuota valtaa näytetään käytettävän varsin suurpiirteisesti. Kansalaisen näkökulmasta katsottuna pääministerin toimissa on Amerikan ja amerikkalaisuuden mielistelyä, vai pitäisikö käyttää perinteistä suomalaista rähmälläänolo-termiä, jossa idän ja osittain jopa Brysselinkin sijasta, tasavallan hallitus on rähmällään kohti USA:ta.
Herääkin kysymys, että vaikka Kekkosen aikaan idän suunnalta valtakunnan asioihin pyrittiin sekaantumaan, voi kuvitella, minkälaista olisi suhtautuminen Suomessa ollut, jos Kekkonen olisi mennyt tilaamaan tasavallan hallitusohjelman Neuvostoliitosta?! Miettikääpä sitä!