Miljardimittelöt

Miljardi on valtavan iso luku, oli puhe mistä tahansa. Etenkin, jos sillä tarkoitetaan rahaa ja nimenomaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan käytössä olevia euroja. Yksi miljardi on tuhat miljoonaa eli numeroina ilmaistuna se näyttää tällaiselta
1 000 000 000. Hieman asiaa käsittelevästä tahosta riippuen, tasavallan talouden säästövaatimuksiksi tai leikkaustarpeiksi on esitetty erilaisia summia, jotka liikkuvat kahden – kuuden miljardin tuntumassa.

Säästää siis pitäisi. Säästökohteitakin on puolueiden taholta joitain esitetty. Kovin helppoa se ei kuitenkaan ole ollut, kun ääniäkin pitäisi kerätä, eikä niitä leikkauskohteeksi suunnitelluilta tahoilta kovin helposti irtoa.

Tämän kirjoittaja, jonka vapaaehtoisiin harrastuksiin kuuluu – toki vain hieman puolihuolimattomasti – seurailla, mitä tasavallassa tapahtuu, on tehnyt havainnon, että lähes samaan hengenvetoon, kun poliitikot puhuvat miljardiluokan säästötalkoista ja leikkauslistoista, ainakin osa heistä valittaa, että miljardit eurot katoavat harmaan talouden ja talousrikollisuuden seurauksena ties minne, taivaan tuuliin. Ihan yksinkertaisella arkijärjellä mietittynä, kaikki leikkauslistat ja säästötavoitteet pienenisivät huomattavasti, jos erilaisiin talous- ja verorikoksiin syyllistyvät rosvot saataisiin kuriin ja järjestykseen hoitamaan velvoitteensa. Erilaista verokikkailua kutsutaan virallisesti verosuunnitteluksi, joka tietenkin antaa kuvan, että homma on fiksua ja peräti laillista, mutta kysymys on vain ja ainoastaan laissa olevien porsaanreikien etsinnästä ja niiden hyväksikäytöstä. Eikä asian tiimoilla liiku – kuten tuli todettua – mitkään pikkusummat. Moinen miljardiluokan filunkipeli aiheuttaa valtavat tappiot suomalaiselle yhteiskunnalle, jonka luulisi kiinnostavan viranomaisten ohella myös verovilppiä tekevien kilpailijoita, sillä melkoinen lienee se kilpailuetu, jonka erilaiset veronkiertokikkailijat toimillaan saavat itselleen.

Lienee kutakuinkin totta, että täysin vedenpitävää ja aukotonta verotuslainsäädäntöä on vaikea edes laatia, mutta näin palstanpitäjän ja sivustaseuraajan näkökulmasta, kovin tosissaan ei ole edes yritetty. Esillä on ollut pelko, että osa yrityksistä siirtyisi työpaikkoineen kevyemmän verotuksen maihin, kuten vaikka Viroon, ellei heillä siis olisi mahdollisuus harjoittaa talousrikollista toimintaa Suomessa.

Vuosien saatossa on tullut kuunneltua lukemattomia kertoja harmaan talouden tutkijan Markku Hirvosen haastatteluja televisiosta ja hänen sanomansa on ollut varsin yksiselitteinen: Pelkällä viranomaisvalvonnalla moni talousrikollisuuteen ja harmaaseen talouteen liittyvä ongelma saataisiin järjestykseen. Mutta, kuten todettu, aiheeseen ei välttämättä haluta edes puuttua, vaan säästömiljardit revitään mieluimmin kansalaisten palveluista ja muusta hyvinvoinnista.