Odottavan aika

Odotellessa ajan sanotaan käyvän pitkäksi. Pitänee useimmiten paikkansa. Nyt, kun kansakunnan kaapin päällä arvon edustajamme ovat joululomailleet. Tai siis – virallisesti – pitäneet istuntotaukoa jo sen verran pitkään, että tavallinen palkanansaitsija, jonka vuosilomalain mukaan ansaittujen loma-aikojen pituudet ovat lähitulevaisuudessa näiden edustajiemme peukalon alla, alkaa odottaa, että koska mainitut edustajat suvaitsevat lomiltaan palata edustamaan sitä kansaa, joka valtakirjan näille joululomailijoille on antanut. No, eihän siellä kansakunnan kaapin päällä hääriviä, hallituksen pakkolakien vaikutukset ja velvoitteet tule koskettamaan. Heidän loma-aikansa – anteeksi istuntotaukonsa – tulevat pysymään jatkossakin vähintään samanmittaisina niin kesällä, jouluna, kuin keväisin ja syksyisin. Ne kun tulevat kansanedustajille kuin Manulle se kuuluisa illallinen, eikä niitä tarvitse ansaita samalla tavalla ansaita, kuten muiden ihmisten täytyy lomiensa suhteen tehdä.

Tässä kansanedustajien ”sorvin ääreen” palaamista odotellessa tulee pohdittua jos jonkinlaisia asioita. Aika-ajoin esiintyy muiden muassa näkemyksiä, että siellä kansakunnan kaapin päällä kohtalaisen fiksutkin edustajat vieraantuvat todella nopeasti ja helposti siitä kansasta, jonka edustajiksi heidät vaaleissa on valittu ja joiden valtakirjalla he parlamentaarikkoina elvistelevät. Unohtuuko siinä vaan lähtökohdat, vai onko houkutus ”herraksi” niin suuri, että se voittaa velvollisuudentunnon? Mene ja tiedä?

Siitä huolimatta, että itse olin aikoinani työpaikassa, josta lähtiessäni pyysin työtodistusta ja esimies sanoi, että kirjoita itse, hän pistää nimensä alle, niin kovin usein ei keskiverto työntekijä pääse määrittämään omia työehtojaan itse yhtä selväpiirteisesti kuin kansanedustajat. Ja vaikka kansanedustajat eivät enää aikoihin ole päättäneet omista palkoistaan, monissa muissa, itseään ja työtään koskevissa asioissa heillä lienee varsin suuri päätösvalta. Kun näissä – viime päivinä jo yleislakkoakin vihjailevissa – tunnelmissa odotellaan Juha Sipilän hallituksen pakkolakipaketin tuloa eduskunnan käsittelyyn, odotus tulee olemaan mielenkiintoinen ennen kaikkea siitä syystä, että sen käsittelyssä selvinnee, kuinka paljon rehellisyyttä ja oikeamielisyyttä sinne kansakunnan kaapin päälle itseriittoisten ja omaan napaansa tuijottavien kansanedustajien lisäksi mahtuu.

Odottavan ajan mielenkiintoisuutta lisää myös tuo joidenkin ammattiliittojen taholta esitetty, edellä mainittu yleislakkomahdollisuus. Se on sen verran kova veto, että hallitus joutuu ottamaan sen erittäin vakavasti. Lähteekö se pakkolakiesityksineen jo tutuksi tulleelle peruutuslinjalle? Se jää nähtäväksi. Mielenkiintoinen kevät kuitenkin on tulossa. Sitä odotellessa…