Oma suu vai pussin suu?

Omien puheidensa mukaan, tasavallan hallitus pyrkii Juha Sipilän ja parin muun ässä-koplan jäsenen johtamana työelämän uudistuksiin ja muiden muassa niin kutsutun paikallisen sopimisen myötävaikutuksella mahdollisuuksiin uusien työpaikkojen luomiseen ja edelleen sitä kautta maan nostamiseen kurimuksen syövereistä. Tavoitteet ja etenkin puheet ovat kauniita tai ainakin kuulostavat kauniilta ja niihin tietenkin saa uskoa kuka haluaa. En ole perehtynyt kaikkiin syy ja seuraus-suhteisiin, enkä muihin yritystoiminnan lainalaisuuksiin, vaikka omakohtaista yrittäjäkokemustakin löytyy. Uskon kuitenkin vakaasti, että myös yritystoiminnassa oma suu on aina lähempänä kuin pussin suu.

Hintakilpailukyvyn parantumisen myötä voinee kuitenkin perustellusti olettaa, että yrityksen kannattavuus sen myötä paranee. Varmaan se myös – niiden keskuudessa, jotka asiaan haluavat uskoa – voi luoda toiveita uusista työpaikoista, mutta kysymys on ainoastaan toiveista. Toki yrityksen on oltava kannattava kyetäkseen lisäämään työntekijöitä, mutta mistään lainalaisuudesta ei ole kysymys. Kannattavuuden lisääntyminen ei “automaattisesti” tarkoita työpaikkojen lisääntymistä. Yrityksen ainoa ja yksiselitteinen tarkoitus kun ei ole työpaikkojen luominen, vaan ainoastaan voiton tuottaminen omistajilleen. Oli niitä yksi tai useampi.

Myönnän hämmästyneeni, toki positiivisesti, kun tasavallan presidentti – patamustasta porvaritaustastaan huolimatta – uuden vuoden puheessaan varoitteli yrityksiä siitä, että hintakilpailukyvyn paraneminen ei voi tarkoittaa ainoastaan voitonjakokyvyn paranemista. Sillä ainakin tämän kirjoittajalla on varsin kehnoja muisteluksia siitä, mitä vastaavissa tilanteissa aivan lähimenneisyydessäkin on tapahtunut. Moni varmaan muistaa edellisen hallituksen tekemän yhteisöveroalennuksen, jonka tarkoitus oli myös luoda uusia työpaikkoja (määrää en enää muista). Mutta kuinkas kävi? Oma suu oli jälleen kerran lähempänä pussin suuta. Veronalennusten katsottiin olevan tuota tasavallan presidentinkin varoittelemaa voitonjakokyvyn paranemista ja yritykset jakoivat osinkoina saamansa yhteisöveronalennuksen sen sijaan, että niillä olisi luotu uusia työpaikkoja, johon silloinen hallitus uskoi päätöksensä johtavan.

Mikä on muuttunut? Kuka sanoo, että Sipilän hallituksen toimet antaisivat yhtään sen kummempia takeita uusista työpaikoista, kun vaikka tuo mainittu yhteisöveroalennus. Yritysten voitonjakokykyä ne varmaan parantavat ja uskallan ennustaa, että siihen ne myös suurimmalta osalta käytetään, eikä suinkaan uusien työpaikkojen luomiseen.

Myönnän, että paikallislehden palstanpitäjällä ei ole kertoa keinoa, kuinka asia voitaisiin korjata. Eikä sitä varmaan kukaan odotakaan, mutta ne jotka ovat lähempänä päätöksentekoa, voisivat pohtia, kuinka valtiovallan toimet voitaisiin muuttaa pelkistä toiveista jopa velvoitteiksi. Pelkästään hurskailla toiveilla, kun tämän maan tilanne ei tule paranemaan.