Pari havaintoa

Siitä huolimatta, että maailma ei – ennustuksista huolimatta – loppunut, vuosi 2012 vetelee kuitenkin viimeisiään. Ja kun äskettäinen, viikkojen tavarantyrkytyskampanjoiden kyllästämä joulukin saatiin paremmalle tolalleen, eli on jälleen mahdollisimman kaukana edessäpäin, lienee aika hieman katsoa, mitä jäi kuluneesta ajastajasta käteen. Vai jäikö mitään? 
 

  Tasavallassa käytiin kalenterivuoden aikana kahdet vaalit. Talvella olivat ensin presidentinvaalit ja syksyllä vuorossa olivat puolestaan kuntavaalit.
 

  Presidentinvaaleissa kansa sai kaiketi sitä, mitä kansa oli aivopesty haluamaan eli sai katkaistua 30 vuotta jatkuneen sosialidemokraattien presidenttiysputken. Vaikkei Paavo Lipposen kehnohko menestys presidentinvaaleissa voinut yllättää edes aateuskollisinta ja kovimman luokan demarikonkariporukkaa, se taisi hämmästyttää ja jopa hämmentää vapaamielisempiäkin tahoja, että vuodesta 2002 rekisteröidyssä parisuhteessa elänyt kansanedustaja Pekka Haavisto valittiin Sauli Niinistön kanssa finaaliin. Olemme me suomalaiset vaan edistysmielistä kansaa tai sitten demariantipatiat ovat Suomessa saatu kasvatettua siihen tasoon, että niillä pystytään kumoamaan jopa ikiaikaiset kirkon julistamat parisuhdeopitkin. No, Niinistö tuli lopulta valituksi varsin selvin numeroin, mikä ei ehkä sittenkään ollut kenellekään yllätys. 
 

  Vaikka joillain tahoilla ennen kuntavaaleja hehkutettiin ja toisilla taas, vastavuoroisesti pelättiin, perussuomalaisille mahdollisesti odotettavissa olevaa, jytkyksikin ristittyä, veret seisauttavaa vaalivoittoa, mitään sellaista ei tullut. Toki perussuomalaiset olivat vaalien suurin voittaja, kun tulosta verrataan edellisiin kuntavaaleihin, joissa perussuomalaisten kannatuslukemat liikkuivat vielä muiden pienpuolueiden tasolla. Nythän puhutaan jo aivan yleisesti neljästä suuresta tai ainakin suurimmasta puolueesta niin kunta-, kuin valtakuntatasolla. Mutta mitään veret seisauttavaa vaalivoittoa eivät perussuomalaisetkaan – monista hehkutuksista ja pelonsekaisista kauhukuvista huolimatta – silti saaneet.
 

  Kuluneen vuoden vaaleissa – erityisesti presidentinvaalien yhteydessä – näkyi piirteitä, joita toki on esiintynyt suomalaisissa vaalikampanjoissa jossain määrin ennenkin, mutta ne eivät ole olleet kovin hallitsevia. Eli sen sijaan, että presidenttiehdokkaiden kannattajat olisivat keskittyneet markkinoimaan omaa ehdokastaan ja kehuneet ja tuoneet esille tämän hyviä puolia. He syyllistyivät monissa tilanteissa lähes yksinomaan joidenkin toisten ehdokkaiden moittimiseen ja näiden virheiden esiintuomiseen. En tiedä, onko oppia käyty hakemassa Ameriikan maalta, jossa tämäntyyliset vaalikampanjat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Jos tapa leviää myös muihin vaaleihin, olemme aika ikävässä tilanteessa.