POLIITIKON PÄIVÄKIRJA

En ole kirjallisuusarvostelija, mutta aina sitä yhdestä mielenkiintoisesta kirjasta pakinan aiheen saa reväistyä. Kirja käsittää kansanedustaja Ben Zyskowiczin päiväkirjamerkintöjä lähes neljännesvuosisadan takaa eli vuosilta 1981 -82. Johdannon mukaan päiväkirjamerkinnät on julkaistu muutamaa riviä lukuun ottamatta, lyhentämättöminä eli sellaisenaan kun ne on ylösmerkitty. Merkintöjä nuoren, ensimmäisen kauden kansanedustajan tekemisistä löytyykin kirjoitusjakson ajalta lähes päivittäin.
Yllättäen Piruparka löysi tekstistä myös omia käsityksiään myötäilevän kannanoton. Päiväkirjasta nimittäin selviää, että noina aikoina Zyskowiczin päähuomion vei suomalaisten, vapaaehtoisen ja omasta halusta toteutetun, rähmällään olon vastustaminen kaikissa sen ilmenemismuodoissa. Siksi Zyskowiczin yksi toiminnan päämotiiveista näyttää olleen Ilkka Kanervan ja hänen hengenheimolaistensa kaikinpuolinen vastustaminen.
Paljon ehti päiväkirjan kirjoittaja tuona runsaan puolentoista vuoden aikana puuhastella. Kokoomuksen lisäksi tapetilla olivat muiden muassa nuoriso-, opiskelija- ja raittiusjärjestöt. Omia miehiä (ja naisiakin) kun oli saatava johtopaikoille ja toimielimiin. Se edellytti sitkeää, välillä ympäri maatakin tapahtuvaa mielipiteen muokkausta, suhmurointia, suostuttelua, houkuttelua, painostusta ja junttausta. Oliko kysymys aatteen palosta vai pätemisen tarpeesta? Jossain vaiheessa Zyskowicz huomasi kavereiden kuitenkin luistelevan ja siitä syystä itse joutuvansa tekemään toistenkin hommia. Se ei päiväkirjan kirjoittajaa ihmeemmin näyttänyt huolettavan. Kirjoitti vaan päiväkirjaansa, kuin muistutuksena itselleen, ettei pidä uskotella olevansa korvaamaton.
Työntäyteiset päivät päättyivät usein eri ravintoloissa tapahtuvaan ”pylpyröintiin”. Ravintolaympäristö oli muutenkin usein taustana erilaisille kokouksille, keskusteluille ja palavereille. En tiedä, oliko Zyskowiczin lähipiiri, ”bataljoona”, noihin aikoihin yhtä raitis kuin Ben itsekin. Alkoholi ei kuitenkaan esiinny päiväkirjassa juuri muulloin, kun puhuttaessa Ahti Karjalaisesta.
Eduskuntatyö ohitetaan päiväkirjamerkinnöissä hyvin pintapuolisesti. Ehkä asioista oli kirjoitettava tärkeysjärjestyksessä? Useaan otteeseen tuo graniittilinna ohitetaan maininnalla: ”Kävin eduskunnassa soittelemassa”.
Päiväkirjassa esiintyy melkoinen joukko myös naisten nimiä ympäri maata. Niihin en puutu. Kaiken kaikkiaan, mielenkiintoinen katsaus nuoren, nousevan poliitikon puuhasteluista lähes 25 vuoden takaa.