Taustoista ja tilastoista

Vajaan kolmen kuukauden kuluttua käydään Suomessa presidentinvaalin ensimmäinen kierros. Pyrkyä vallasta karsittuun virkaan on ollut sen verran niukasti, että demareita lukuun ottamatta, jäsenäänestyksiä ei ole tarvittu. Näin ollen, kaikki muut tehtävään ilmoittautuneet on valittu oman puolueensa viralliseksi ehdokkaaksi tavoittelemaan tasavallan 12. presidentin virkaa.

Vanha viisaus politiikan piiristä kertoo, että halu pyrkiä huippuvirkaan kansakunnan kaapin päälle edellyttää kahta asiaa. Oman puolueen luottamusta tarvitaan, mutta myös äänestäjiltä saatua suosiota. Toki mainittu pyrky – joka vallanhalun suhteen lienee poliitikoilla synnynnäistä – on kaiken lähtökohta, mutta ilman nostetta tavoitteet jäävät yleensä saavuttamatta.

Kekkosen aikana presidentinvaalien lopputulokset saattoivat olla selviöitä. Vaalit yleensä silti järjestettiin. Paitsi silloin, kun presidentin valinta tapahtui eduskunnan 1973 säätämällä poikkeuslailla, jolla jatkettiin Urho Kekkosen 1968 alkanutta presidenttikautta vuoteen 1978. Vaikka virkaan pyrkivät muuta näyttävät mielellään väittävän, noista ajoista presidentin asema vallankäyttäjänä on totaalisesti muuttunut. Samoin tapa, jolla presidentti valitaan. Valitsijamiesvaali on vaihtunut suoraksi kansanvaaliksi.

Kun kaivelee hieman historiaa voi havaita, että Suomessa presidentiksi valituista ylivoimaisesti parhaiten edustettuina ovat olleet istuvat pääministerit. P.E. Svinhufvud, Kyösti Kallio, Risti Ryti, J.K. Paasikivi, Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto valittiin aikoinaan pääministerin vakanssilta suoraan presidentiksi. Aiempaa kokemusta eduskunnan puhemiehen tehtävistä on löytynyt K.J. Ståhlbergiltä, L.K. Relanderilta, P.E. Svinhufvudilta, Kyösti Kalliolta ja Urho Kekkoselta. Myös Suomen Pankin johtokunta on presidenttihautomona ollut hyvin edustettuna. Siellä korkoa ovat kasvaneet Kyösti Kallio, Risto Ryti, Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto. Suoraan päivänpolitiikan ulkopuolelta presidentin tehtävään ovat tulleet C.G.E. Mannerheim ja Martti Ahtisaari.

Kun katsoo edellä olevaa listaa voi havaita, että nykyistä tasavallan presidenttiä Tarja Halosta lukuun ottamatta, kaikilta muilta Suomen presidenteiltä löytyy kokemusta joko pääministerin, eduskunnan puhemiehen tai Suomen Pankin johtokunnan tehtävistä. Jos vertailukohdaksi sijoittaa nyt presidenttiehdokkaina olevat, voi havaita, että pääministerikokemusta löytyy ainoastaan Paavo Lipposelta – josta ajasta on jo melkoisesti aikaa. Eduskunnan puhemiehenä on Lipposen ohella toiminut vain Sauli Niinistö. Voikin kysyä, onko vallasta karsitun valtionpäämiehen tehtävään pyrkimässä taustoiltaan ihmisiä vain politiikan kakkosketjusta tai henkilöitä, jotka poliittisen aktiiviuransa jo päättäneinä, ovat valmiita valtakunnan ykkösviran hoitoon hieman vaatimattomimmillakin valtaoikeuksilla.