Kaavoihin kangistunut

Olen useinkin kuullut väitettävän, että elämä eläkeläisenä on niin täynnä erilaisten aktiviteettien täyttämää toimintaa ja muuta puuhastelua ja että kiire kaiken ehtimiseen painaa päälle enemmän kuin monet työhön liittyvät asiat ennen eläkkeelle jäämistä konsanaan. Omat eläkeläiskokemukseni – vajaan puolen vuoden ajalta – poikkeavat tuosta yleiskäsityksestä ainakin siinä, että monista tekemisistä ja olemisesta on vähitellen muotoutunut jonkinlainen kaava, jonka mukaan elämä monien toimintojen kohdalla pääasiallisesti jatkuu. Noihin toimintoihin kuuluvat kohtalaisen tarkkaan aikataulutettuina ainakin heräämiset, nukkumaan menot, ateriat, lehtien luku, iltapäivänokoset, ruokakaupassa käynnit ja jopa saunomiset tiettyinä päivinä ja usein aina samaan kellonaikaan ja vieläpä näiden tekstien kirjoittaminen voidaan laskea kuuluvaksi samaan kategoriaan. Kysymys on siis päivärytmistä, johon Piruparka näyttää, kuin huomaamatta, kangistuneen. Päiviin toki mahtuu muutakin puuhastelua ja tuo kaavamaisuus näyttää koskevan vain tiettyjä toimia, joita edellä tuli lueteltua. Olen jopa havainnut, että myös ärsytyskynnys on melko alhainen, jos joku tapahtuma yllättäen keskeyttää vaikkapa yhden kolmesta viikoittaisesta saunomistraditiosta. Sen ovat saaneet tuta ainakin ne pari puhelinmyyjää, jotka ovat soitoillaan sattuneet pahaan aikaan keskeyttämään Piruparan saunaan lähtöseremonian.

Joku saattaa viimeistään tässä vaiheessa tuumia, että mistä moinen aihe tämänkertaiseen tekstiin. No, tietysti siitä, että lehti johon teksti on tarkoitettu, ilmestyy päivää normaalia aiemmin. Ja – kuten arvata saattaa – palstanpitäjä ei tullut sitä huomioineeksi ennen puhelinsoittoa, joka aiheutti melkoisen ”rytmihäiriön kaavaan”, kun niin kutsuttu deadline siirtyi vuorokautta aiemmaksi ja se jos mikä rassasi kaavoihin kangistunutta, muuten rauhallista mielenlaatua.

Alun perin mielessä oli muhinut – päivän lehtiannin seurauksena – ajatus kolumnista, jonka aihe käsittelisi sitä tirkistelyjournalismia, joka täyttää tähän aikaan vuodesta kutakuinkin kaiken itseään ”kunnioittavan” median. Oli kysymys sitten painetusta tai Internetin kautta välitetystä tiedosta, kaikkialla tuputetaan eri aloilta tuttujen julkimoiden tulo- ja verotietoja. Tokihan ihmisten ja etenkin julkkisten tienistit kansaa kiinnostavat. Olen kuitenkin pohtinut, että miltä näistä julkisuuden valokeilaan joutuneista, miljoonia tai ”vain” satojatuhansia tienanneista itsestään tuntuu. Kokevatko he kykynsä, osaamisensa ja pätevyytensä muihin, tavallisiin ihmisiin nähden todella sellaisiksi, että katsovat sen perusteella ansainneensa kymmen- tai satakertaiset tulonsa.

Tulihan siitä päivän alkuperäisestäkin teemasta yhden kappaleen verran tekstiä.