Työläisiä ja torppareita

Lueskelin viime viikonloppuna Helsingin Sanomista artikkelia, jossa analysoitiin Suomen Gallupin lehdelle tekemää tutkimusta työväestön äänestyskäyttäytymisestä. Tutkimuksesta selvisi, että joka kuudes (16 %), työntekijäksi itsensä määrittelevä suomalainen, kannattaisi eduskuntavaaleissa perussuomalaisia. Toistaiseksi matkaa on vielä melkoisesti suurimman kannattajajoukon saaviin demareihin (kannatus 24,7 %) ja toisena olevaan keskustaan (18,3 %). Mutta jo kolmas sija työväestön ”suosikkilistalla”, osoittaa perussuomalaisilta melkoista aluevaltausta. Toisaalta, jopa kokoomus näyttää onnistuneen naruttamaan työväenpuoluehassutuksillaan ”työn raskaan raatajia” niin, että ohittaa 12,1 prosentin kannatuksellaan vasemmistoliiton, jota työväestön piirissä kannattaa gallupin mukaan ”vain” 10,1 prosenttia.

Jos tuossa listassa vaihtaa kokoomuksen ja vasemmistoliiton paikkaa keskenään huomaa, että kaikkien työläisten suosiossa olevien kärkipuolueiden juurilta löytyy yhteisrintama, jota runsaat 92 vuotta sitten kutsuttiin yksinkertaisesti vain työläisiksi ja torppareiksi. Nykykielellä vastaava yhteenliittymä olisi kaiketi työläisten ja torppareiden koalitio tai vielä trendikkäämmin, jopa allianssi.

Demareiden ja vasemmistoliiton työläisjuuret ovat tietenkin kaikkein selväpiirteisimmät. Siitä huolimatta, perinteiden olemassaoloa ei nykymenossa aina haluta huomata ja joidenkin mielestä koko työväenliikkeen historia on käynyt vanhoille vasemmistopuolueille jopa rasitteeksi. Ei siis ihme, että kokoomuksen ja perussuomalaisten lähtiessä omimaan itselleen – ehkä huumorimielessä tai peräti pilkaten – työväenpuolue-imagoa ja tunnuksia, joillain tahoilla hurrattiin, että päästiinpä tuostakin riesasta ja rasitteesta eroon.

Keskustan ja perussuomalaisten torpparijuuret eivät välttämättä ole yhtä suoraviivaisia. Ehkä – etenkin keskustan / maalaisliiton piiristä – löytyy viime vuosisadan alun kartanoisäntien perillisiä, mutta oletettavaa kuitenkin lienee, että valtaosa on niiden torppareiden, mäkitupalaisten ja lampuotien jälkeläisiä, jotka torpparilain nojalla saivat oikeuden lunastaa vuokramaansa.

Perussuomalaisten juuret ovat tietenkin SMP:ssä ja sitä kautta Suomen pientalonpoikien puolueessa ja sodanjälkeisissä asutustilallisissa, jotka ainakin tämän kirjoittajan mielessä assosioituvat myöhemmän ajan torppareiksi, joiden elinolot eivät yltäkylläisyyttä tihkuneet.

Näin ollen, voidaan todeta, että lähes 70 prosenttia (69,1 %) nykytyöläisistä kannattaa edelleen niitä samoja aatteita ja arvolatauksia, mitä tekivät työläiset ja torpparit 92 vuotta sitten. Muiden puolueiden kannatuksella työväestön keskuudessa ei ole historiallista taustaa ja viittaisivatkin lähinnä jonkinasteisiin käpykaartilaismieltymyksiin.