Väärin toivottu

Tämän kirjoittaja päätti viime perjantain mielipidekirjoituksensa toivomukseen, että olisin siinä väärässä, kun ennakoin hallitusherrojen riemua työmarkkinajärjestöjen aikaansaamasta yhteiskuntasopimuksesta ennenaikaiseksi. Se tieto, mikä tätä kirjoitettaessa on vallalla tarkoittaisi, että juuri niin on käymässä ja kolmen hallituspuolueen edustajien keskinäiset nyrkintakomiset taisivat olla juuri sitä, mitä niiden on epäiltykin olleen eli herrat onnittelivat toisiaan siitä, kun köyhää kansaa saatiin jälleen kerran kyykytettyä.

Kokoomuksen piirissä lienee toivottu, että minkäänlaista sopimusta työmarkkinajärjestöjen kesken ei olisi syntynyt ja ne paljon parjatut pakkolait olisi saatu voimaan. Lauantain Ylen Ykkösaamun haastattelussa pääministeri Sipilä kuitenkin varsin selväsanaisesti ilmoitti, että ellei SAK liittoineen hyväksy neuvoteltua sopimusta se ei tarkoita, että hallitus kaivaisi pakkolait jälleen agendalle, vaan silloin on käytettävä joitain muita keinoja. Mitä ne mahdollisesti olisivat, sitä Sipilä ei suostunut kertomaan. Pakkolakien perustuslaillisuus ei tainnut sittenkään olla aivan läpihuutojuttu.

Sanomattakin lienee kaikille selvää, että kysymys on luottamuksesta eli tarkennettuna – sen puutteesta. Kun iso osa SAK:n liitoista suhtautuu skeptisesti hallituksen taholta esitettyihin lupauksiin muiden muassa veronalennuksista ja muista ay-liikkeelle keskeisistä asioista, on hallituksen syytä katsoa peiliin, mikäli kehtaavat. Se lienee kuitenkin selvä, että mitään hyvää ei tästä seuraa.

Surullisen kuuluisalla, niin kutsutulla yhteiskuntasopimuksella piti kattaa noin kolmannes hallituksen tavoittelemasta 110 000 uudesta työpaikasta. Kukaan ei ole ainakaan Piruparalle kertonut, kuinka se käytännössä toteutuisi. Teoriassa se saattaisi tietenkin onnistua, jos yritykset käyttäisivät palkkojen nollakorotuksista ja muista työehtojen heikentämisestä säästyvät eurot uusien työpaikkojen luomiseen, mutta kuten tälläkin palstalla on usein tullut todettua, että moiset odotukset eivät käytännössä muuta ole kuin hurskaita toiveita ja säästyneet eurot käytetään mieluimmin ja ensisijaisesti osinkojen jakoon. Se tarkoittaa, että kysymyksessä on puhtaasti huijauksella aikaansaatava tulonsiirto duunareilta yhtiöiden omistajille ja nämä niin kutsutut yhteiset talkoot, joita tasavallan hallituksen taholta on mainostettu, tulevat jäämään lopulta vain ja ainoastaan duunarin piikkiin.

Paradoksaalista on se, että samalla kun – tai vielä tätä kirjoitettaessa – jos, SAK jättää liittoineen yhteiskuntasopimuksen hyväksymättä, se antaa hallitukselle ja työnantajaosapuolelle työkalut ja jopa perusteet syytöksille, että juuri niistä toimista johtuu, että ne uudet työpaikat jäivät perustamatta. Näin se tulee menemään. Valitettavasti.

Nyt tiedetään, että SAK:n hallitus on äänestyksen jälkeen hyväksynyt neuvotellun yhteiskuntasopimuksen. EK on ilmoittanut, että liian suuri osa SAK:n liitoista on jäänyt sopimuksen ulkopuolelle. Mitä tästä seuraa – se jää nähtäväksi.