Vailla vieroitusoireita

Näin kun helmikuuta on jo viikko eletty, voisi hieman palata ajassa taaksepäin ja todeta, että keskivertaisella suomalaisella joulu loppuu yleensä jo uuteen vuoteen ja tammikuun toisena päivänä paluu tavallisen kansalaisen normaaliin, työntäyteiseen arkeen on tosiasia. Kaikki joulusta muistuttavat koristeet ja muu rekvisiitta on poistettu varastojen kätköihin yleensä viimeistään jo loppiaiseen mennessä ja seuraava joulu sijaitsee ajallisesti siellä, missä sen kuululuukin sijaita eli kuukausien päässä edessäpäin. Siksi, ainakin tämän kirjoittajan korvissa – jälleen kerran – kuulosti jotenkin luonnottomalta, kun kansanedustajien kerrottiin palanneen ”sorvin” ääreen joululomiltaan vasta, kun helmikuu on jo hyvässä vauhdissa. Tämä tarkoitti, että kansanedustajat viettivät täysin palkkaeduin joulua viitisen viikkoa pidempään kuin edellä mainittu keskiverto suomalainen, jonka oli omasta joulunvietostaan palattava sorvinsa ääreen siis jo tammikuun 2. päivä.

Pitkähkön joululoman lisäksi kansanedustajien kesäloman kesto on yleensä kahden ja puolen kuukauden luokkaa, joka siis sekin poikkeaa melkoisen runsaskätisesti kansanedustajan eduksi, jos sitä vertaa samaisen keskivertosuomalaisen kesäiseen vuosilomaan. Kun tähän lisätään vielä kansanedustajien viikon kestävät istuntovapaat keväisin ja syksyisin ja se, että normaali työviikko alkaa kansanedustajilla yleensä vasta tiistaina, ei ole ihme, että vieraantuminen tavallisesta kansasta ja sen elämästä alkaa olla tosiasia. Sen verran kaukana normaalin äänestäjän ja tätä edustavan valtiopäivämiehen (naisen) elämät, työ- ja vapaa-ajat ovat toisistaan, että kovin paljon yhteisiä intressejä ei heidän elämänmenostaan taida juuri löytyä.

Näin yksittäisen palstanpitäjän silmissä näyttää, että poliitikkojen – joita kansanedustajatkin mitä suurimmassa määrin edustavat – vieraantumisesta tavallisesta kansasta ei turhaan puhuta ja sitä päivitellä. Murheellisinta tuossa vieraantumisessa kuitenkin on se, että se tapahtuu ilman minkäänlaisia vieroitusoireita – mistään omantunnontuskista puhumattakaan. On vähintäänkin nurinkurinen tilanne se, että kansanedustajat, joiden – nimensä mukaisesti – pitäisi edustaa kansaa ja säätää lakeja tuon samaisen kansan antamin valtuuksin, ovat niin vieraantuneita ja erkaantuneet niin kauaksi tavallisista ihmisistä, että eivät näiden arkielämästä mitään tiedä eivätkä sitä ymmärrä.

Eduskunnan palkkiotoimikunta on päättämässä piakkoin kansanedustajien palkanalennuksista. Sillä tuskin on suurtakaan vaikutusta kansanedustajin nöyrtymiseen. Toivottavasti se kuitenkin muistuttaa kansanedustajia siitä, että ”kauneus on katoavaista” ja ylpeys se käy kansanedustajienkin lankeemuksen edellä.