Ymmärrystä puhutulle ja kirjoitetulle

Siinä ei liene mitään outoa tai ainakaan uutta, että poliitikkojen puheista tai edes kirjoituksista ei hyvällä tahdollakaan saa aina selvää. Olen joskus pohtinut, onko se heillä edes tarkoitus. Piiloutuminen kapulakielen koukeroiden ja munkkilatinan kiemuroiden suojaverhon taakse poliitikko saattaa salata omaa osaamattomuuttaan tai peittää tietämättömyyttään.

Viime aikoina on ihan kyllästymiseen asti keskusteltu – ellei suorastaan kiistelty – eri intressipiireissä siitä, kenen näkemyksiä ja kannanottoja tasavallan presidentti Sauli Niinistö myötäili puhuessaan valtiopäivien avajaisissa. Ainakin kuullun ymmärtämisessä on ollut ongelmia, mutta kun puhetta on referoitu myös kirjallisessa muodossa, ei voi kun ihmetellä, kuinka luetunkin ymmärtämisessä niin kovin monella olisi parantamisen varaa. Sillä niinhän se on, että puhetta kuunnellessa joku tekstissä oleva yksityiskohta tai painotus saattaa livahtaa ohi havainnointikyvyn, mutta jos kohteena oleva teksti on kirjoitettuna ja luettavissa, olettaisi tilanteen olevan huomattavasti yksinkertaisempi, kun tekstiin voi perehtyä kunnolla eikä asia mene toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Jostain muistin lokeroista tunkee mieleen muistikuva, jonka mukaan ei olisi ensimmäinen kerta, kun tasavallan presidentti Suomessa ei ole kokenut tulleensa ymmärretyksi. Mielessä ei ole yksityiskohtia, mutta ainakin Mauno Koivistolla – muistini mukaan – oli aikoinaan jotain huomautettavaa hänen lausuntojensa tulkinnoista.

On luonnollisesti ongelmallista, jos niinkin arvovaltaisen lausunnonantajan, kun tasavallan presidentin sanomiset ovat kovin moniselitteisiä. Kun vanha sanonta kuuluu, että kauneus on katsojan silmissä, niin olisiko niin, että se on myös tämän korvissa? Joka yksinkertaistettuna tarkoittaisi sitä, että jokainen näkee ja kuulee sitä, mitä toivoo näkevänsä ja kuulevansa. Sillä sanomattakin on selvää, että tasavallan presidentin arvovallalla esitetty kannanotto, joka myötäilee kenen tahansa mielipiteitä ja näkemyksiä on varsin vaikutusvaltainen tuki kenenkä tahansa ajatuksille.

Aika saattaa kullata muistot, mutta tämän kirjoittaja ei muista, että Urho Kekkonen tasavallan presidenttinä olisi joutunut juurikaan selittelemään sanomisiaan. Eikä niitä taidettu selitellä muidenkaan toimesta. Kovin hyvältä ei tunnu sellainenkaan ajatus, että Suomessa mielipiteensä tai kannanottonsa joutuisi vaikkapa tasavallan presidentti esittämään niin kutsutulla selkokielellä, jolla viime aikoina on esitetty uutisia niille, joilla kuullun ymmärtäminen on tavalla tai toisella hakusessa.