Viimeinenkin uskottavuus meni

Eipä ole kovin pitkä aika kulunut marraskuusta, kun pääministeri Juha Sipilä uhosi – vai peräti uhkasi – lähteä kuntoilemaan ja kävelemään tasavallan presidentin juttusille taskussaan hallituksensa eronpyyntö. Uho ja/tai uhkailu koski nyt jo lähes ikuisuuskysymykseksi noussutta soteratkaisua, johon jopa Sipilällä taisi usko jossain vaiheessa horjua.

Olen tällä palstallani kirjoittanut vuosien kuluessa useamman kerran tuosta surullisen kuuluisasta sotesotkusta, ja aikojen saatossa siihen jopa pyrkinyt hieman perehtymään siinä määrin, kun se julkisen median välityksellä on ollut mahdollista. Miksikään asiantuntijaksi ei niillä eväillä tietenkään ole ollut mahdollista kehittyä, mutta jonkinlaista näppituntumaa ehkä on Piruparankin korvien väliin aiheesta tarttunut.

Viimeisin erimielisyys, joka siis kirvoitti pääministerinkin uhkailemaan kävelymatkalle lähdöllä presidentin luo, koski kaiketi niin kutsuttujen sotealueiden lukumääriä. Mikäli muistan, kokoomuksen alkuperäinen pyrkimys oli saada tasavaltaan ainoastaan viisi noita sotealueita ja 12 aluetta taisi olla puolueelle ehdoton enimmäisraja. Erimielisyydet kokoomuksen ja keskustan välillä koskivat siis nimenomaan noiden sotealueiden lukumäärää, koska keskustan tavoite oli jopa 18 aluetta. Jolla vaatimuksella se mitä ilmeisimmin uskoi voivansa toteuttaa ikiaikaista haavettaan niin kutsutusta maakunta- eli itsehallintomallista.

Neuvotteluja kuitenkin käytiin ja yllätys, yllätys! Ratkaisunkin kerrottiin syntyneen. Eikä presidentti saanut Sipilän hallituksen eropaperia. Maahan piti muodostaa 18 itsehallintoaluetta, joista kuitenkin kai 15 olisi niin kutsuttuja sotealueita. Kuinka sopuisa lopputulos lopulta oli, sitä on toki spekuloitu, mutta sitä kai kuitenkin saattoi pitää positiivisena asiana, että kompromissi lopulta syntyi.

Kovin pitkään ei marraskuussa saavutettu ratkaisu kuitenkaan kestänyt. Nyt, helmikuussa, jo kerrotaan että syksyn ratkaisulla ollaan pyyhkimässä pöytää tai se muuten on lentämässä roskakoriin. Jälleen kerran on törmätty jonkinlaisiin perustuslaillisiin ongelmin, joka ei ole ensimmäinen kerta. Ja taas on ruvettava neuvottelemaan.

Kuten otsikossa on todettu: Viimeinenkin uskottavuus meni hallituksen toimiin. Luulisi, että ainakin tuollaiset perustuslailliset probleemat selvitettäisiin – ainakin suurimmilta osin – siinä vaiheessa, kun kompromissia ruvetaan rakentamaan. Tasavallan nykyhallitus on tehnyt lyhyehkön toimikautensa aikana itsensä niin monta kertaa omalla soutamisella ja huopaamisella todella naurettavaksi, että sen korjaamiseen ei riitä edes loppuhallituskausi. Nyt sitten enää odotetaan sitä, joko Juha Sipilä on taas lähdössä kävelemään ja tapaamaan tasavallan presidenttiä.