Aivoituksia vaalien alla

On heti alkuun tunnustettava, että palstanpitäjä kuuluu siihen, noin kolmannekseen suomalaisista, jolla on vielä pari päivää ennen ennakkoäänestyksen alkamista epätietoisuutta omasta presidenttiehdokkaastaan. Myönnän, että tilanne on vähintäänkin outo, tai ainakin ennen kokematon. Kun vuodesta 1969 lähtien on käyttänyt äänioikeuttaan kaikissa valtakunnallisissa vaaleissa, ehdokas on löytynyt aina jo varsin varhaisessa vaiheessa, eikä ehdokasta koskaan ole tarvinnut selvitellä enää viime metreillä.

Ainakin osaltaan syy on siinä, että presidentinvaalissa kysymys on ennen kaikkea henkilöstä ja näin ollen puhtaasti henkilövaalista. Toisaalta. Kun nykypresidenttiä markkinoidaan nimenomaan arvojohtajan toimenkuvalla, puoluetaustalla uskotaan – tai ainakin toivotaan – olevan merkitystä. Sen vaikutuksen oletetaan ulottuvan henkilön arvomaailmaan myös presidenttinä. Ja sen myötä myös presidentin, toimivaltansa puitteissa, tekemiin ratkaisuihin. Kaikki toki tietävät, että ne toimivallan nykypuitteet ovat sen verran rajalliset, että niissä puoluepoliittiset taustat – olivatpa ne mitkä tahansa – tuskin kovin paljon pääsevät oikeuksiinsa. Mutta, uskoa tai ainakin toivoa, näyttää edelleen löytyvän. On kuitenkin kysyttävä, että onko tasavallan presidentin virka vain ja ainoastaan yksi virka muiden joukossa, johon valitaan haltija jäsenkirjan perusteella sopivin ja että pelkkä solidaarisuus jotain puoluetta kohtaan, jopa velvoittaa äänestämään tuon puolueen ehdokasta – oli tämän nimi mikä hyvänsä.

Piruparan mielessä kuitenkin elää sarkasmin siemen. Suomessa, tasavallan presidentin mahdollisuudet toimia muuna, kuin seremoniamestarina, ovat karsittu niin tyystin, että virkaan pyrkijöiksikin on lähtenyt henkilöitä lähinnä puolueiden kakkos- tai kolmosketjuista. Jopa yksittäistä ministerinpestiä pidetään vaikutusvallaltaan kiehtovampana ja siksi haluttavampana, kuin tasavallan presidentin virkaa. Sen osoittaa jo se, että ainoastaan kaksi puoluejohtajaa (Arhinmäki ja Soini) ovat tehtävään pyrkimässä. Heistäkin toinen ( se ministeri), lähti mukaan aivan viime tingassa ja hyvin vastentahtoisen oloisesti.

Ei siis ihme, että kannastaan epätietoisten määrä vielä ennakkoäänestystä edeltäneissä gallup-tutkimuksissa liikkuu 30 prosentin tuntumassa. Jos ehdokas pärjää kohtalaisesti järjestetyissä vaalitenteissä, hän edustaa väärää puoluetta ja kun ehdokkaan puolue saattaisi osua vielä hyväksyttävien kategoriaan, ehdokas itse pilaa omat mahdollisuutensa. Ei ole helppoa, kun valtakunnan kakkos- tai kolmosketjusta tai ehkä vieläkin kauempaa, on valittava tasavallalle ykkösnimi. Vanha hätäapuviisaus, että valitaan kaikista kehnoista ehdokkaista se vähiten kehno, suorastaan halventaa tasavallan presidentin tehtävää.