AJAN ILMIÖITÄ

Suomessa tunnutaan totutun siihen, että mikä hyvänsä on mahdollista, eikä mistään tarvitse hämmästyä. Politiikan alueella sai vaikutelman, että valtaosa suomalaisista piti täysin asiaan kuuluvana, kun pääomapiirien edunvalvojana profiloitunut kokoomus marssitti äskettäin entisen puheenjohtajansa työväen presidenttiehdokkaana vaalikarjan pällisteltäväksi.
Kovasti ei kummasteltu sitäkään, kun aatesuunnaltaan eduskunnan vasemmistolaisimman puolueen – nyt jo eronnut – puheenjohtaja taannoin kertoi, olevansa ei, minkään sortin sosialisti.
Äimistelyä ei ole aiheuttanut sekään, kun tasavallan suurimman työväenpuolueen johtohenkilöt (Ahtisaari, Lipponen, Jaakonsaari) ovat niin lääpällään Naton suuntaan, kun tuossa iässä lääpällään enää julkisesti kehtaa olla.
Viihteen alueella suoranaiseksi traumaksi ehti muodostua voiton puuttuminen Eurovision laulukilpailuista. Suomalaisten mielestä ei ole mitään outoa, että laulukilpailujen voitto vihdoin saavutettiin hirviömäisten pellevaatteiden ohella, kaiken muun krääsän, kuin laulun ansiosta.
Toisaalta asiaan vihkiytymätön olisi vuonna 1995 saattanut olettaa, että Suomen saavuttama jääkiekon maailmanmestaruus tuli laulamalla kappaletta ”Den glider in”. Oli tuo ruotsalaisten tunnuslaulu sen verran suuressa osassa – ainakin suomalaisten voitonjuhlissa ja pitkään sen jälkeenkin.
Kaikki asiasta tehdyt tutkimukset osoittavat, että huolimatta runsaan kymmenen vuoden takaisen kansanäänestyksen tuloksesta, suomalaisten suhtautuminen Euroopan unioniin kärsii melkoista uskonpuutetta. Suomalaisilla poliitikoilla tällaisia ongelmia ei ole. Heidän uskonsa näyttää olevan, että unioni on mitä parhain kohde osoittaa nöyryyttä ja suomettumishalua, luki sen edessä sitten Soviet tai Eurooppa. Ehkä se johtuu siitä, että molemmilla unioneilla oli ja on samansuuntaisia tavoitteita eli pyrkimys laajentumiseen. On toki miellyttävämpää olla laajentumassa kuin laajentumisen kohteena.
Ajan ilmiöistä kuitenkin ehkä mielenkiintoisin oli se, kun Yhdysvaltain presidentti Bush ja Britannian pääministeri Blair harjoittivat yhdessä julkista itsekritiikkiä eli toimintaa, joka aikoinaan tuli tunnetuksi menetelmänä, jolla palautettiin ruotuun harhaopin tartuttamia kommunisteja.