Muut pakinat

Hilivili voo

Näinä aikoina ihmisten keskuudessa ei tarvitse kovin pitkään liikkua, kun jostain korviin kantautuu nykyajan muoti-ilmaisu V. Eri tilanteisiin sopivissa – tai paremminkin sopimattomissa – muodoissa sitä käyttävät paitsi keskenkasvuinen nuoriso, myös vanhemmat ikäluokat. Eikä lainkaan harvinaista ole, että alle kouluikäistenkin joukossa tuosta V-kirjaimella alkavasta, äidin tavarasta puhutaan kuin leivästä.

En halua vaikuttaa tekopyhältä ja myönnän, että toki omasta suustanikin sana on lipsahtanut ja saattaa lipsahtaa myös jatkossa, mutta sen esiintyminen on joka tapauksessa enemmän poikkeus kuin sääntö.

Esimerkillä on valtava voima ja saattaa tietenkin olla myös niin, että kyseisen sanan käyttö on opittu vanhemmilta ikäluokilta eli isoilta pojilta ja on iskostunut nykyiseen kielenkäyttöön sitä tietä vai onko sen käytölle jotain muuta syytä, kuten kielivaraston köyhyys, sitä en osaa sanoa.

Tämän V….a toistelevan yleisen älämölön keskellä muistui mieleen tapaus jostain vuosikymmenten takaa eli tuolta 1960–70-lukujen taitteesta. Työskentelin silloin virvoitusjuomien ja oluen myyntimiehenä Porin Oluella. Harvinaisia eivät olleet tilanteet, jolloin pikkupojat tai – tytöt olivat pyytämässä limsapulloja. Riippuen myyntimiehen päivästä ja vallitsevasta mielialasta muutenkin, nämä saattoivat joskus jopa onnistua saamaan pyytämänsä. Tuossa mieleen muistuneessa tapauksessa – syystä tai toisesta – limsapullo jäi pyytäjältä kuitenkin saamatta. Kun pyytäjä – arviolta 5 – 6-vuotias poika aloitti, että haista sinä kuule ukko…, ehdin jo ajatella, että hyvä kun en antanut. Mutta kun lause päättyi sanaan hilivili voo. minua alkoi naurattaa. Tuli itse asiassa ihan hyvä mieli, kun V:llä alkavaa äidin tavaraa ei pienen pojan suusta ollutkaan tyrkyllä, että poika sai limsapullonsa, ilmeisen hämmästyksen ja ehkä hämmennyksenkin vallassa. Sillä, jos se jäi pojalle epäselväksi, mikä muutti limsakuskin mielen, tapauksen kokenut vanhempi osapuoli ei sitä ruvennut sen enempää myöskään selittelemään.

Tarinoilla sanotaan aina olevan jokin opetus. Tälläkin on. Jos et huomaa, ehkä kannattaa ruveta tarkkailemaan omaa puhekieltään ja ehkä jopa viljelemään sanaparia hilivili voo.