Kultapossukerholaiset

Lienee lähes parikymmentä vuotta siitä, kun Mikko Pesälältä (kesk.) julkaistiin kirja ”Herrana on hyvä olla”. Pesälä. kuten lähihistoriaa harrastaneet varmasti muistavat, oli paitsi pitkään toiminut kansanedustaja Iitistä, myös pitkäaikainen eduskunnan varapuhemies. Ministerikokemustakin hän ehti hankkia ja taisipa olla yhden kauden myös europarlamentaarikkona. Eli ei mitään varsinaista paskaduunia – vaikka neljän vuoden komennukset kansanedustuslaitokseen saattoivat jonkinlaisia pätkätöitä muistuttaakin. Tulotaso kuitenkin oli aivan muuta kuin pätkätyöläisillä tai muulla prekariaatilla on oletettu olevan.

Vaikka itselläni kirjan lukemisesta on kulunut jo aikaa, mieleen on iskostunut, että Pesälä suhtautui herrana olemiseen varsin leppoisalla huumorintajulla. Ja mikäli muistan oikein, hänellä oli koulunkäyntikin jäänyt puolitiehen, mutta silti ovet olivat auenneet herrain ”kultapossukerhoon” ja aikaa mustien autojen takapenkillä tuli vietettyä niin varapuhemiehenä, kuin myös ministerinä.

Jälleen viime aikoina – kuten säännöllisin välein tuntuu olevan tapana – päätään ovat nostaneet mielipiteet jonkinlaisista paskaduuneista ja muista vähempiarvoiseksi mielletyistä töistä, joita kuulemma ”valkoinen mies” ei tekisi, vaikka nälkäkuolema uhkaisi. Erästä tarkemmin määrittelemätöntä tahoa lainatakseni. Olen pohtinut, onko joku mainittujen näkemysten esittäjistä lukenut edellä mainitun Mikko Pesälän kirjan ja saanut siitä vaikutteita, että pelkällä peruskoululla tai jopa koulun keskeyttämisellä olisi jonkinlaisia mahdollisuuksia herraksi ja sen myötä päästä käsiksi koviin ansiotasoihin eli siis otsikossa mainituksi kultapossukerholaiseksi. Olen todennäköisesti väärässä. Tuskin herran hommat poliitikkona ketään nykynuorta kiinnosta, semminkään, kun kaiken maailman ”lompsakatajat” valittavat kansanedustajan pieniä palkkoja ja sitä, kun joutuvat itse kustantamaan jopa postimerkit (ilmeisesti omiin joulukortteihinsa).

Tämän kirjoittaja on suurimman osan työhistoriaansa työskennellyt vähintään kahdessa työssä samanaikaisesti. Se ei ole johtunut siitä ettenkö olisi tullut toimeen tai elänyt niin kutsutulla päätyölläni. Toki olen saattanut olla myös ahne, mutta pääasia lienee, että suuret menot ovat vaatineet myös vastaavat tulot. Päätoiminen yli neljännesvuosisadan kestänyt työskentely palo- ja pelastustoimen eri tehtävissä on mahdollistanut oto-työskentelyn muiden muassa ravintoloiden vahtimestarina, taksinkuljettajana, ikkunanpesijänä, yksityisyrittäjänä, ruumiinkantajana ja jakeluauton kuljettajana, tässä nyt muutamia mainitakseni. Eli marjat on tullut poimittua maasta, kun niitä on ollut tarjolla. Hieman toki on joskus joutunut näkemään asian eteen vaivaa, kun omaa työvoimaansa ja osaamistaan on ollut myymässä, mutta koskaan hommat eivät ole tuntuneet paskaduunilta, vaikkei kultapossukerhoihin kutsu ole käynytkään.