Listat ja leikkaukset

Viime aikoina esillä ovat olleet niin kutsutut leikkauslistat. Tasavallan talous on kuralla, kuten varmasti jokainen tiedotusvälineitä seuraava suomalainen tietää. Siksi poliitikoilta tai paremminkin poliittisilta puolueilta on vaadittu, että he esittäisivät omat listansa niistä leikkauksista, joita ne kannattavat maan talouden kuntoon saattamiseksi. Leikkauslistoilla tarkoitetaan siis menojen pienentämistä. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin kasvattaa tuloja, mutta kun kukaan ei ole keksinyt valtiolle ja kunnille muuta tulojen kasvattamiskeinoa kuin verottaminen ja se Suomessa lienee monessa suhteessa niin sanotusti jo ennetään tapissaan, ainoaksi vaihtoehdoksi jäänee siis nuo mainitut menoleikkaukset.

Sanomattakin on selvää, että ennen vaaleja jokainen ääni on puolueille tärkeä. Jopa niin tärkeä, että – ainakaan ihan kaikkia – tavoitteita ei uskalleta esittää ääneen. Siitä seuraa, että edellä mainittuja leikkauslistoja ei ihan helposti haluta julkistaa, ettei vaan tulisi tallattua yhdenkään potentiaalisen äänestäjän varpaita. Mieluimmin puhutaan muunneltua totuutta, jonka synonyymi kansankielessä on valehtelu tai vaietaan asiasta kokonaan.

Vanha kokoomusänkyrä Ben Zyskowicz taitaa olla ainoa, joka päätti ryhtyä populistiksi ja julkaisi oman Benin listansa valtakunnan budjettiin tehtävistä leikkauksista. Listaa on analysoitu, käännetty ja väännetty eri yhteyksissä niin paljon, että tämän kirjoittajalla ei palstatila riittäisi edes alkuun ruveta listaa läpikäymään. Toteamapahan vain muutaman asian. Niin tunnettu kokoomuslainen, kuin Zyskowicz onkin, puolue on ymmärtääkseni sanoutunut osin irti Benin listasta. Todennäköisesti ainakin Sampsa ”lompsa” Kataja lienee eri mieltä kansanedustajien palkkojen jäädyttämisestä. Monelta taholta on myös kysytty, millä tavalla syntyy säästöjä silloin, kun virkamiesten työaikaa pidennetään varttitunnilla. Sen verran Zyskowiczkin ilmeisesti olettaa omaavansa duunariäänestäjiä, että ei uskaltanut ehdottaa ”Pekkas-vapaiden” poistoa, joka pidentäisi paitsi virkamiesten, myös oikeasti tuottavaa työtä tekevien työaikaa. Suomalaiset ovat kuitenkin herranvihaajakansaa, ja virkamiehet ovat poliitikkojen ja työnantajien ohella vihankohteiden aatelia, joten kyllä Ben tietää, keneen hän listansa kärjen kohdistaa.

No, populismi on populismia. Silti kohtuullisen rohkea teko Zyskowiczilta. Totta silti lienee se, että sen enempää Benin lista, kuin mitkään muutkaan listat eivät takuuvarmasti sellaisenaan tule toteutumaan. Sellaista kuluttajansuojaa ei suomalaiselle äänestäjälle suoda, että ennen vaaleja voisi valita äänestyskohteensa sillä perusteella, minkälaisella kokoonpanolla toivoisi tämän maan asioita vaalien jälkeen hoidettavan..