Kulttuuri ja taide
Sanapari kulttuuri / taide aiheuttaa joillekin suoranaisia näppylöitä. En kuulu heihin. Mutta totuuden nimessä on todettava, että en kuulu myöskään siihen ihmisryhmään, joille kulttuuri ja / tai taide, missään muodossa aikaansaisi kaikenkattavaa hurmioitumista tai muita euforisia efektejä.
Erilaisia kulttuurimuotoja ja taideharrastuksiin liittyviä puuhasteluja pidetään usein keski-ikäisten ja vanhempien naisten erityisalana ja spesifisenä mielenkiinnon kohteena. Jolta se toki usein myös näyttää, mutta siihen en ota kovin jyrkkää kantaa, sillä säännön vahvistavia poikkeuksia toki löytyy pilvin pimein.
Wikipedia määrittelee taiteen seuraavasti: ”Taide on yksi kulttuurin peruskäsitteistä. Se koostuu erilaisten elementtien tarkoituksellisen järjestelyn tuloksista ja prosesseista, joilla pyritään vaikuttamaan tunteisiin tai ajatteluun subjektiivisella tasolla. Taide on ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen väline. Se, onko jokin teos taidetta, riippuu paljolti tarkastelijan omaksumasta taidekäsityksestä. Taidetta voi olla myös sellainen, joka aiheuttaa kokijassaan muitakin kuin esteettisyyden tunteita”. Melkoinen määritelmä. Ei siis ihme, jos näppylät joillain tahoilla kukoistavat tai aiheuttavat muita allergiaoireita.
Viime aikoina julkisuudessa ovat olleet – Marimekkoon liittyen – taideplagiointiepäilyt tai mikä oikein käytetty termi sitten onkaan. Kysymys kuitenkin on siitä, että olemassa on vahvoja epäilyksiä, että yksi tai useampi taiteilija on käyttänyt toisen taiteellista teosta tai ideaa oman teoksensa osana, kuin omaansa. Näissä ei tietenkään ole mitään uutta tai ennen kuulumatonta. Erilaisia taideväärennöksiä on ollut maailman sivu, musiikin piirissä plagiointiepäilyjä esiintyy vähän väliä, eivätkä kirjalliset ”varkaudet” nekään kovin harvinaisia ilmiöitä liene. Plagiointi- ja kopiointitapauksista kerrotaan joskus hurjiakin juttuja. Myös opinnäytetöissä – aina tohtorinväitöskirjoja myöten – on paljastunut väärennöksiä jopa niin, että teksti on kopioitu kirjoitusvirheitä myöten jostain muualta.
Näissä yhteyksissä on luonnollisesti erotettava oikein tehdyt lainaukset, joissa mainitaan asianomainen lähdeviite. Joskus kuulee puhuttavan myös tyylin plagioinnista. Siinä kyse lienee kuitenkin hieman eri asiasta, eikä tyylin jäljittelyä kaiketi pidetä – ainakaan moraalisesti – niin tuomittavana, kuin suoraa, lähdettä mainitsematonta kopiointia.
Sanomattakin on selvää, että kysymys on paitsi hankalista myös noloista asioista. Mikä saa nimekkään taiteilijan sortumaan plagiointiin? Loppuiko luovuus? Vai houkuttiko helppous? Tai ehkä vähällä vaivalla ansaittu korvaus tehdystä ”taiteesta”? Kovin suurta vaivaa ei ainakaan ollut nähty plagioinnin peittämiseksi.