Tiukkuutta ja niukkuutta tiedossa

Nyt se sitten varmistui, kun valtiovarainministeri Jutta Urpilainen julkaisi pari päivää sitten esityksensä tasavallan tuloista ja menoista, että tiukkuutta ja ennen kaikkea niukkuutta on tiedossa. Vaikka yksityiskohtia tulevasta budjetista ei olekaan tiedossa, se tiedetään, että velkarahalla eläminen jatkuu ja jopa lisääntyy eikä valtakunnan velanoton taittaminen, joka kuitenkin oli hallitusohjelman yksi päätavoitteista, tule tältä hallitukselta onnistumaan. Nyt esillä ollut ehdotus on valtiovarainministeriön esitys hallitukselle ja se sisälsi valtiovarainministeriön peruslinjaukset eikä esiteltävänä ollut mitään yksityiskohtia. Muutaman viikon kuluttua asiaan ottavat kantaa hallituksen budjettiriihessä muutkin ministeriöt.

Kun kuunteli valtiovarainministerin esitystä, sen vanhan ja kuuluisan kylmän ringin olemassaolo alkoi tietyssä paikassa käydä hyvin selväksi. Maallikkokin ymmärsi, että maan nykytilannetta voi, hyvin kuvailla sanoilla: ”Kusessa ollaan!” Eikä tilanne ole aivan uusi. Merkit ovat olleet näkyvissä. Tilastot kertovat, että tasavallan teollisuudesta on viidessä vuodessa hävinnyt 60 000 työpaikkaa ja maa on kokonaistuotannossaan tänä vuonna kutakuinkin samalla tasolla kuin vuonna 2006. Se tarkoittaa, että Suomi on menettänyt seitsemän vuoden talouskasvun. Kun tähän vielä lisätään, että verotuloissa vallitsee 12 miljardin euron vaje, tässä ollaan jo sellaisten madonlukujen edessä, että hitaampiakin alkaa hirvittää.

Kuten joskus takavuosina, kun armotonta krapulaa potevalla Piruparalla ainoana lohtuna oli tieto, että ei sitä kukaan ole tällaiseksi jäänyt, myös nyt pitäisi jonkun nähdä valoa tunnelin päässä. Ellei muuten, niin sen tiedon varmistamiseksi, että nykytilan ei välttämättä tarvitse olla pysyvä. Jos kohta myös sen tiedostamiseksi, että tilanne Suomen kannalta voi toki pahentuakin. Kun velkaa joudutaan joka tapauksessa ottamaan, ei luottoluokitustietojen heikkeneminen missään tapauksessa ainakaan parantaisi asiaa.

Erimielisyyttä tuntuu niin hallituksen piirissä, kuin muuallakin yhteiskunnassa olevan lääkkeistä, millä tästä kurimuksesta Suomi selviää. Tiukkoja säästöjä vai elvytystä? Siinä kai kahdella sanalla ovat ilmaistuna ne esillä olleet pääasialliset vaihtoehdot. Rajalinja näkemyksissä kulkee vasemmistolaisen ja oikeistolaisen ajatusmaailman välillä. Jokainen ensiapukoulutuksen saanut tietää, että rigor mortista (kuolonkankeus) potevaa on turha lähteä enää elvyttämään. Hieman aiemmin aloitetuilla elvytystoimilla on sitten saatukin usein ihan hyviä tuloksia. Lienee syytä miettiä, onko Suomi-neidosta vielä elvytettäväksi, vai joko lopullinen kuolonkankeus on iskenyt.