KUNNIAN KÄRKKYJÄT

Kunnia on kiehtova asia. Sitä kannattaa pyytää, vaikkei saisikaan. Lohen kalastaja joutuu noloon ja kiusalliseen tilanteeseen, jos havaitaan, että hän on pyytänyt saalista kielletyillä kalavesillä tai hankkinut peräti saaliinsa toisen pyydyksistä. Voisi olettaa, että kunnian kärkkyjällä on vielä hävettävämpää kärähtää kunnian tavoittelusta epärehellisin perustein. Tuon suuntaisia mietteitä on viime aikoina liikkunut mielessä, kun on seurannut Martti Ahtisaarelle myönnetyn Nobelin rauhanpalkinnon aiheuttamaa keskustelua Suomessa.
Kunnia tietenkin sille, jolle kunnia kuuluu. Tässä tapauksessa luonnollisesti presidentti Ahtisaarelle. Vajaat kolme viikkoa sitten – aihetta käsittelevässä pakinassani – uskoin, että ainakin osa kansalaisista suhtautuu Ahtisaarelle myönnettyyn Nobel-palkintoon, niin kuin mihin tahansa kansainvälisissä urheilukisoissa saavutettuun kultamitaliin. Osallistuminen kansalaisten, ”On hienoa olla suomalainen”-mentaliteetilla julistettuun jaettuun iloon, ei tietenkään riitä kansakunnan kermalle, vaan he kärkkyvät suurempaa ja henkilökohtaisempaa kunniaa.
Kekkonen kunnostautui aikoinaan kärkkyen loistavan kalamiehen mainetta kiskomalla muhkeita lohia, missä sitten sattui uistimensa veteen heittämään. Keinot kunnian saavuttamiseksi, on toki kyseenalaistettu monet kerrat.
Ei riitä riemu ja kunnian jakaminen rahvaan kesken myöskään nykypoliitikoille. Tutuiksi ovat tulleet kansakunnan kaapin päällä kekkuloivien naamataulut vaikkapa suurissa urheilutapahtumissa, missä on ollut odotettavissa suomalaismenestystä. Näyttäisi siltä, että ainakin tämä sosieteetti itse uskoo oman läsnäolonsa oikeuttavan menestyksestä saatuun kunniaan. Siinä kansakunnan kerma ei erotu rahvaasta pätkääkään, että tappion tunnelmat eivät kuulu yhteisesti jaettavien tuntemusten piiriin.
Vaikka ajatus pääsi hieman harhailemaan, palataan asiaan eli Nobel-palkintoon. Pian tiedon julkistamisen jälkeen alkoivat arvailut ja spekulaatiot siitä, kenelle kunnia Ahtisaaren esittämisestä palkinnon saajaksi kuuluu. Näissä kisoissa rahvaalla ei ole jakoa. Julkisuudessa on annettu ymmärtää, että ainakin sellaisilla nimillä kuten Matti Vanhanen, Tarja Halonen, Risto Volanen, Eero Heinäluoma ja Stefan Wallin olisi ollut jotain tekemistä esityksen kanssa. Kukaan mainituista ei ole ehdottomasti kieltäytynyt kunniasta. Vasta kun huhut jostain ulkopuolisesta ehdottajatahosta alkoivat vahvistua, kunnian kukon laulu alkoi hiipua. Selvisi, että edellä mainitut nimet ovat toki takavuosina olleet mukana ehdottamassa Ahtisaarta rauhanpalkinnon saajaksi. Huonoin tuloksin. Kävi vähän nolosti. Oli annettu ymmärtää, mutta ei jostain syystä ymmärretty antaa.