TERVEMENOA BRYSSELIIN!

Kun kokoomuksella pyyhkii paremmin, kuin ilmeisesti historiansa aikana koskaan, hallituskumppani keskusta kärvistelee kaiken aikaa alenevien kannatuslukujensa kanssa. Moni on ollut jo pitkään sitä mieltä, että kauanpa tuon alamäen alkaminen on kestänytkin. Maalaiset ovat muuttaneet kaupunkeihin ja muihin asutuskeskuksiin jo vuosikymmenten ajan, mutta maalaisliito-lähtöinen keskusta sen kun vaan porskuttaa.
Anneli Jäätteenmäen harharetkistä liikkeelle lähtenyt Vanhas-vaihe on koko olemassaolonsa ajan ollut keskustalle tappiollista, olivatpa kyseessä mitkä tahansa tasavallassa toimitetut vaalit. Alkuun väki taisi uskoa Vanhasen varsin kuluneilta kuulostavia fraaseja, että hallituksessa istuminen kuluttaa minkä tahansa puolueen kannatusta. Vanhasen väitteiltä on kuitenkin vienyt pohjan pois gallupeista toiseen toistuvat tulokset, että nykyinen hallituskumppani kokoomus sen kun vaan kasvattaa kannatustaan. Ehkä keskustassa – Vanhas-vaiheen kehityskulkuun kyllästyneenä – on vähitellen päädytty ilmeisen oikeaan johtopäätökseen, että kokoomuksen kannatuksen kasvu ei välttämättä johdukaan sen ylivoimaisesta paremmuudesta, vaan keskustan kyvyttömyydestä toimia pääministeripuolueena ja vapaaehtoisesta hallituksen apupuolueeksi asettumisesta.
Mikäli omaan, luetun ymmärtämiseen lainkaan on luottamista, Piruparka on päätymässä vahvasti siihen käsitykseen, että otsikko kuvaa hyvin sitä, mitä mieltä keskustassa aletaan olla pääministeristä ja puolueen puheenjohtajasta. Koska ministeripestiä tai muuta varteenotettavaa ”ylennystä” kaihoavista keskustan kärkipoliitikoista ei ollut sanojaksi, hankittiin entinen kansanedustaja ja nykyinen europarlamentaarikko Hannu Takkulan erityisavustaja Petri Neittaanmäki sanomaan ääneen se, mitä moni keskustalainen, joko yksin omassa mielessään tai vähän isommallakin porukalla, on pohtinut aiheesta: Mitä pitäisi tehdä tapaukselle Matti Tatunpoika Vanhanen.
Neittaanmäellä on toki rohkeutta ja kokemustakin. Sen osoittavat toimet, joilla hän on julkisesti kunnostautunut keräämällä muiden muassa nimiä Paavo Lipposen vastaiseen valitukseen, koskien tämän toimintaa Itävallan Jörg Haider-kohun aikana. Samoin hän on kysellyt perään Tarja Halosen toimista DDR:n tunnustamiskomiteassa. Myös Supo joutui Neittaanmäen hampaisiin Rusi-tutkimustensa takia. Neittaanmäki on siis profiloitunut erilaisten epäasiallisuuksien vastustajana.
Herääkin kysymys, kuinka suurena epäasiallisuutena Neittaanmäki pitää pääministeri Vanhasta, ryhtyessään ajamaan ylimääräistä puoluekokousta Vanhasen saattelemiseksi Anneli Jäätteenmäen seuraksi poliittisten dinosaurusten hautausmaahan – EU-parlamenttiin.