Maan tapa tuomiolla

Takavuosien vaalirahoitusjärjestelyt, joita tälläkin palstalla aikoinaan tuli käsiteltyä kohtalaisen taajaan, todettiin Helsingin käräjäoikeuden toimesta rikolliseksi toiminnaksi – ainakin niiltä osin, kun kyseistä toimintaa oli harjoitettu joidenkin säätiöiden, etenkin Nuorisosäätiön nimissä ja siipien suojassa. Tuomioita noista vaalirahasotkuista julistettiin siitä huolimatta, että kysymyksessä oli mitä suurimmassa määrin niin kutsuttu ”maan tapa”, jota toimintaa harrastettiin eri tahoilla kohtalaisen yleisesti. Tuomittuja oli useita. Kansanedustaja Antti ”Kanki” Kaikkonen, istuvana kansanedustajana ja viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomittuna on tosin ollut eniten esillä ja niin sanotusti myrskyn silmässä kaikissa aihetta käsitelleissä tiedotusvälineissä, sosiaalisessa mediassa ja siellä, missä ihmiset päivän uutisaiheista vaihtavat näkemyksiään.

Ihan yleisestikään – olipa oikeuden julistaman tuomion syy tai sen seuraukset mitkä tahansa – en muista koskaan kuulleeni, että tuomittu olisi pitänyt saamaansa tuomiota oikeudenmukaisena. Väärinkohdelluksi myös Kaikkonen kokee itsensä. Silti hän ei ollut aivan varma, tulisiko valittamaan saamastaan tuomiosta. Joka toki on ymmärrettävää sekin. Valittaminen kun jatkaisi jo nyt vuosia kestänyttä piinaa vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Lienee toki inhimillistä, että kulkiessaan Nuorisosäätiössä edeltäjiensä viitoittamaa tietä ja toimiessaan maan tavaksi olettamansa käytännön mukaan, mutta varmistumatta toimiensa laillisuudesta, Kaikkosesta rikolliseksi julistaminen tuntuu vähintäänkin ilkeältä. Eikä taida lohduttaa tieto siitäkään, että sen jälkeen, kun tuomio on saanut lainvoiman, ainoastaan yksi Kaikkosen kansanedustajakollega riittää aloittamaan prosessin, jonka seurauksena Antti Kaikkonen voidaan erottaa eduskunnasta. No, se tietysti edellyttää, että asian lopullisessa käsittelyssä kaksi kolmasosaa kansanedustajista kannattaisi hänen erottamistaan. Eikä varmaan ole mukavaa kaivaa kuvettaan ja maksaa oikeuden Kaikkoselle ja muille tuomituille langettamia kymmenien tuhansien eurojen korvauksia.

Mutta niinhän se on, että edestään sen yleensä löytää, minkä taakseen jättää. Sen sai kokea myös Antti ”Kanki” Kaikkonen. Ihan vaan yleisellä tasolla järkeillen voisi olettaa, että osallistuminen taannoisiin tähtitansseihin, jotka nekään eivät tainneet sieltä helpoimmasta päästä kokemuksena olla, olivat kuitenkin lasten leikkiä niiden kokemusten rinnalla, joita kansanedustaja Kaikkosella on ollut vaalirahasotkujen tiimoilta.

Maan tavat kuitenkin selkiytyivät. Ja vaikka vaalirahoituksen mentäviä aukkoja lainsäädännöstä hakemalla löytyisi vieläkin, yleishyödyllisiä säätiöitä tuskin tarkoitukseen keppihevosina enää käytetään.