NAAPUREIDEN HYÖTYSUHDE

Ruotsin näkökulmasta katsoen Suomi ja suomalaiset ovat kautta aikojen olleet tarpeellinen käyttöhyödyke ja hyväksikäytön kohde idässä. Oli kysymyksessä sitten verokruunujen keruu pitkin Eurooppaa suuntautuneiden sotatoimien tarpeisiin tai sotaväen hankkiminen niiden käytännön toteuttamiseen.
Jatkossa Ruotsi pääsi kasvattamaan ja monipuolistamaan hyvinvointiaan, Suomen hoidellessa rutiininomaiset puolustustoimet etulinjassa. Kun suomalaiset – sodat käytyään ja jälleenrakennuksen käyntiin saatettuaan – vielä 1960- ja -70 lukujen taitteessa lähtivät joukolla jatkamaan ruotsalaisen hyvinvointivaltion rakentamista näiden autotehtaisiin, niin mikä on ollessa.
Sotilaallisesta näkökulmasta katsottuna Suomi toimii edelleen puskurina kauempaa idästä tulevaa uhkaa vastaan. Ympyrä on tavallaan sulkeutunut kun nykyisen puolustusdoktriininsakin mukaan, Ruotsi tarvitsee omia asevoimiaan pääasiassa enää vain ulkomailla tapahtuvaa sotimista varten. On siinä Ruotsin turvallista köllötellä Suomi-neidon maantieteellisessä kainalossa.
Eikä Suomen hyödyllisyys silti siihen ole loppunut. Ruotsin aikoinaan tekemä päätös, luopua asteittain ydinvoimasta ja Barsebäckin ydinvoimalan kakkosreaktorin – muutama vuosi sitten toteutettu – sulkeminen on aiheuttanut sen, että Ruotsissa hätä energian riittävyydestä on kaiken aikaa kasvanut. Jokin aika sitten, venäläinen taho oli innokkaana tarjoamassa Sosnovyi borin ydinvoimalassa tuotettua – pohjoismaisen hintatason mukaan ilmeisen edullista – sähköä, jota oli tarkoitus toimittaa Suomeen rakennettavan sähkökaapelin välityksellä myös Ruotsiin. Ja kuinka ollakaan, taas oltiin tilanteessa, että Ruotsi olisi tarvinnut Suomea. Tällä kertaa sen sähköverkkoa.
Ruotsin harjoittama, hurskastelevuuden huippua tavoitteleva luopuminen ydinvoimasta ja kaksinaamainen into vastaanottaa ydinsähköä venäläisestä Sosnovyi borin ydinvoimalasta, osoitti länsinaapurimme moraalin tason. Noihin aikoihin joissain ruotsalaiskannanotoissa oli havaittavissa jonkinlaiseen kiristykseenkin vihjaavia viitteitä. Se näkyi liikkeellä olevista, ultimaatumia uhkuvista viesteistä, joiden mukaan ruotsalaisomistuksessa olevat yritykset eivät pitkään Suomessa toimi ja jatka suomalaisten työllistämistä, ellei Suomi suostu luovuttamaan sähköverkkoaan halvan sähkön välittämiseen Venäjältä Suomen kautta Ruotsiin. Siinä nähtiin, että ajatus vanhan hyötysuhteen toimimisesta on voimissaan samaan malliin kuin aikana, joka päättyi 200 vuotta sitten. Veroja länsinaapuri ei sentään meiltä enää kerää, joka tietenkin voidaan katsoa edistykseksi ja näin tyytyväisyydellä muistiin merkitä.